Kun vauvakuume voittaa järjen, nuoret äidit puhuu

Yhteiskunnan normi tuntuu odottavan, että lapsia aletaan tekemään vasta opintojen jälkeen taloudellisen tilanteen vakiinnuttua. Tulisi olla vakituinen työ, vakaa parisuhde, avioliitto, omakotitalo ja kultainennoutaja. Entä jos nuori pariskunta ei jaksa odottaa, vaan vauvakuume vie voiton?

Minä olen yksi näistä nuorista naisista, joka halusi lapsen epätäydelliseen tilanteeseen. Olin kärsinyt vakavasta vauvakuumeesta jo silloin, kun tapasin mieheni ensimmäisen kerran. Kerroin hänelle heti vauvahaaveistani ja sanoin, että jos et ole valmis isäksi nuorena, kolmansia treffejä ei tule. Treffit toteutui ja reilu vuosi myöhemmin olin onnellisesti raskaana. Moni sanoo, että ”lapsia saadaan, ei tehdä”. Puhun kuitenkin tekstissäni lapsen hankkimisesta ja tekemisestä, sillä itse olen tarkoituksella hankkiutunut raskaaksi.

Lue myös: Ärsyttävimmät asiat mitä ihmiset sanoo vauvakuumeiselle.

Taloudellinen tilanne oli ja on edelleen huono. Raskaaksi tullessani olin juuri irtisanoutunut vakituisesta työstä burn-outin vuoksi ja olin uudessa määräaikaisessa työsuhteessa. Mieheni teki kahta työtä, jotta saisimme maksettua kallista vuokra-asuntoa ja lainoja pois. Lapsen synnyttyä muutimme halvempaan asuntoon ja mieheni päätti perustaa yrityksen ja minä aloitin äitiysloman päätteeksi opiskelut.

Moni sanoisi hulluudeksi riskeerata vakaat tulot perustamalla yrityksen vauvavuonna, mutta ilman riskejä ei voi koskaan saavuttaa mitään. Mun päätös aloittaa opinnot johtui siitä, etten halunnut viedä 9 kuukauden ikäistä lasta päivähoitoon. Myöhemmin päätös opiskella kotoa käsin osoittautui oikeaksi. Lapsen sairastuttua epilepsiaan pystyin olemaan hänen kanssa sairaalassa useita öitä ja vahtia kohtausten varalta kotona, sillä toisin kun työt – opinnot kyllä odottaa.

Lue myös: Alle 25-vuotiaana ei pitäis hankkia vauvaa

”Oltiin seurusteltu vain kaksi viikkoa, kun tein positiivisen raskaustestin. Olin työtön ja stressasi todella paljon, kun en pystynyt säästämään rahaa mistään ja elimme Kelan armoilla. Jouduimme muuttamaan asuntoon huonolla alueella, missä olisi levotonta. Haaveista ei silti luovuttu. Kouluja ehtii jatkamaan myöhemminkin ja matkustelemaan pääsee lapsen kasvaessa isommaksi. Olin nuoresta asti tiennyt, että haluan nuorena äidiksi ja lapsen synnyttyä tunne vahvistui ja löysin sisäisen rauhan ja paikkani maailmassa.

Sukulaiset olivat kauhuissaan ja jopa painostivat aborttiin, kaikki heltyivät lopulta ja saimme paljon apua läheisiltä. Neuvolassa vaihdoimme hoitajaa ennakkoluulojen vuoksi, meidän vanhemmuutta vähäteltiin ja väritettiin tarinaa jopa lastensuojelusta. Tähän päivään mennessä emme ole tarvinneet sosiaalitoimen apua, meillä menee hyvin. En näytä Espoolaiselta lähiömutsilta, mutta on ihana rikkoa ihmisten ennakkoluuloja ja näyttää kaikille, että me pärjätään!”

Anonyymi äiti 21.v

Miten ollaan pärjätty taloudellisesti?

Meidän lapsella ei kaikki ole uutta. Suurin osa vaatteista on saatu käytettynä tutuilta ja ostettu kirppikseltä. Vaunut ja turvaistuimen meille sponsoroi isovanhemmat ja leluja ollaan saatu lahjaksi. Ollaan todella onnekkaita, että meitä on autettu näin isosti! Tulevaa vauvaa varten olen laskenut ”budjetin” miten paljon säästän rahaa kuukaudessa, jotta saadaan esimerkiksi sisarusrattaat ja uusi turvakaukalo.

Tällä hetkellä meidän tulot koostuu mun kotihoidontuesta, lapsilisästä ja opintotuesta, sekä miehen pienistä yrittäjän palkoista. Yritys on vielä niin ensiaskeleilla, ettei sieltä voi edes odottaa suurta kuukausipalkkaa. Lisäksi minä tienaan pieniä summia blogilla ja satunnaisesti tekemilläni kaupallisilla yhteistöillä. Tulot eivät ole säännöllisiä ja on vaikea ennustaa kuinka paljon kuukaudessa tienaan, olen vielä niin lapsen kengissä tässä hommassa. Silti ollaan laskettu, että tiukalla budjetilla saadaan säästettyä käsiraha oman asunnon ostoa varten.

Usein käyn kaupassa laskimen kanssa. Lasken sentilleen mitä voin ostaa ja aloitan aina lapsen ruoista ja vaipoista, se mitä jää käytetään minun ja miehen ruokiin. Nykyään lapsi syö pitkälti samaa ruokaa kun me. Rahaa ollaan saatu säästöön bonuksista, mitä meidän perheessä kertyy kiva summa joka kuukausi. Tarkan kauppalapun kanssa pärjää pitkälle, eikä hupiostoksia tule. Minusta on tullut varsin hyvä kilohinta-haukka, kaikki ei edes tiedä mitä broileri tai maitolitra maksaa.

En usko, että lapsi tulee koskaan muistamaan ettei meillä ollut rahaa huvitella hänen ensimmäisinä elinvuosina. Pieni lapsi ei vielä osaa kaivata hienoimpia vaatteita, kalliita matkoja tai uusia leluja. Ihania juttuja pääsee tekemään myös täysin ilmaisiksi, tai opiskelijabudjetilla.

”Sain kaksi lasta kesken yliopisto-opintojen. Sain opintoni suoritettua juuri ennen nuorimmaisen lapsen syntymää, silloin asumme kaupungin vuorkakaksiossa ja säästettiin omakotitaloa varten. Opintoja suoritin raskausaikana niin kovalla vauhdilla, kun pystyin. Tein paljon kursseja ennakkoon ja lopulta katselin vauva sylissä verkkoluentoja. Harjoittelut saimme järjestettyä isyysvapaan ajalle ja lapsen mentyä päivähoitoon. Mies kävi koko ajan töissä ja laittoi palkastaan kiinteän osuuden säästötilille. Asuimme halvimmassa mahdollisessa vuokra-asunnossa hammasta purren. Kävin välillä tekemässä keikkatöitä, yövuoroja ja viikonloppuja, jotta saimme säästettyä hieman extraa.

Ruoasta emme ole koskaan nuukailleet, mutta ostan lähes kaiken kirppikseltä ja kierrätän. Lapsen turvallisuuteen liittyvistä asioista emme tingi. En koe, että olemme eläneet kovin niukasti, mutta tarkkaa budjettia pitää noudattaa. Lapset eivät ole koskaan jääneet paitsi mistään, mutta oma jaksaminen on ollut joskus kovilla lopputöitä ja tenttejä tehdessä. Raha tuo tiettyä turvaa, mutta lapset osaavat arvostaa ilmaista tekemistä, kuten puistoilua, metsäretkiä, uimista yms.

Minusta on tärkeää opettaa lapselle rahan ansaitseminen ja se, ettei kaikkea saa heti. Haluan, että lapseni oppivat kierrättämään ja kirppistelemään. Usein halutaan kaiken olevan ”valmiina” lasta varten, mutta oikealla asenteella pääsee pitkälle. Nyt asumme ihanassa itse remontoidussa omakotitalossa ja saan nauttia äitiyslomasta ja lasten kanssa olemisesta.”

Anonyymi äiti – 24.v

Kuinka paljon lapsi maksaa?

Lapseen saat kulutettua rahaa rajattomasti, mutta fiksuilla valinnoilla pienituloinenkin pärjää. En koe, että meidän lapsi olisi jäänyt mistään paitsi tai saanut traumoja siitä, että kulkee halvoissa kirppisvaatteissa eikä kaikki tarvikkeet ole uusinta uutta. Monia ostoksia kannattaa harkita tarkkaan, tarvitseeko lapsi esimerkiksi kymmeniä erilaisia leluja? Meidän lapsi usein leikkii mielummin kattilalla ja paistinlastalla, kun häntä varten hankituilla tavaroilla.

Lue myös: Äitiä ei huolittu mammakerhoon, koska lapsella ei ollut merkkivaatteita

Vaunut ja autoilevalle perheelle turvakaukalo on ehkä ne kalleimmat ja tarpeellisimmat hankinnat. Vaunuja saa hyvä käytettynä ja edullisin hyväksi todettu turvakaukalo taitaa maksaa uutena hieman päälle 120 euroa. Ei siis kovin suuri sijoitus, varsinkin kun kaukalon käyttöikä on 5-7-vuotta, eli se mahdollisesti menee vielä seuraavalle vauvalle.

Minut oli juuri viety putkaan epäiltynä huumausainerikoksesta. Putkassa ollessa sain tietää olevani raskaana miehelleni, joka oli kiinniotettuna samasta rikoksesta. Jouduin miettimään asiaa yksin, kunnes sain järjestettyä tapaamisen mieheni kanssa ja pääsimme keskustelemaan asiasta. Tilanteen ollessa näin vaikea päädyimme yhdessä raskauden keskeytykseen. Pääsin ultraan ja selvisi, että olinkin jo raskausviikolla 13. En halunnut enää keskeyttää raskautta ja soitin äidilleni joka välitti tiedon miehelleni vankilaan hänen äitinsä kautta. Myöhemmin sain kirjeen mieheltäni, missä hän iloitsi tulevasta isyydestä.

Synnytys vankeusaikana meni niin, että supistusten alkaessa kerroin avovankilan perheosaston työntekijälle, että nyt taitaa tapahtua. Soitettiin sairaalaan ja sieltä pyydettiin saapumaan heti. Vartija vei minut synnytysosastolle seurantalaitteen kanssa ja hetken päästä myös mieheni saapui sinne suoraan vankilasta. Olimme kiinniotettuna samassa vankilassa, mutta eri puolilla kaupunkia. 

Lapsi sai jäädä mun kanssa vankilan perheosastolle, sillä on lapsen etu, että hän saa jäädä äitinsä luokse. Tapasimme mieheni kanssa perhetapaamisissa kolmen viikon välein, jolloin hänkin pääsi osallistumaan vauvan hoitoon. Nyt olemme molemmat suorittaneet tuomiomme ja meillä menee erittäin hyvin. Mies on töissä ja minä olen äitiyslomalla toisesta lapsestamme, äitiysloman jälkeen jatkan lähihoitajan opintoja. Sosiaalitoimi ei ole osallisena meidän perheen elämään, sillä he ovat todenneet ettei sille ole enää tarvetta.

Anonyymi äiti 24.v 

Miksi halusin nuorena äidiksi?

Jostain syystä pelkäsin kovasti lapsettomuutta, sillä äidiksi tulo oli suurin haaveeni. Pelkäsin, että syömällä ehkäisypillereitä olen pilannut koko kroppani ja naiseuteni, vaikka eihän se ole niin yksiselitteistä. Halusin eroon ehkäisypillereistä ja lopetin ne neljän vuoden käytön jälkeen ja siirryin hormoonittomiin valmisteisiin. Pelkoni osoittautui turhaksi, sillä tulin helposti raskaaksi yhdestä keskenmenosta huolimatta.

Lue myös: Hormonaalinen ehkäisy teki musta hirviön.

Ihailin monia nuoria äitejä, kuten omaani joka sai minut 19-vuotiaana. Minulle on annettu malli, että opiskella ehtii myöhemminkin ja elämässä voi pärjätä ja menestyä myös lasten juostessa jaloissa. Ei koskaan ole ajatellut lapsia esteenä millekkään, minä löysin haaveammattini vasta esikoisen vauvavuonna ja nyt tavoittelen sitä kohti lapsen kasvaessa mukana.

 

Seuraa meitä myös instagramissa @niina.mantere

 

Kommentit

11 kommenttia
Avatar

Sain esikoinen kun molemmat opiskelimme ja asuimme opiskelijakämpässä. Äitiysraha oli noin satasen enemmän kuin opintorahaa ja sen lisäksi saimme lapsilisää, eli meidän mielestä pärjäsimme tosi hyvin. Lapsi ei maksanut juuri mitään, saimme vaunut isovanhemmilta eikä kaukaloa tarvittu kun emme omistaneet autoa. Vaatteet saimme lahjaksi ja ostimme käytettynä. Ensimmäiset 5,5 kk vauva söi vain rintamaitoa eikä hänen ruokaa maksanut senkään jälkeen paljon mitään kun riitti samasta ruoasta mitä tein meille. Opiskelijana pystyin paremmin joustaa kuin jos olisin ollut töissä, ja sain opiskeltua vähän jo vauvavuotena. Kun lapsi meni päiväkotiin pystyin paremmin opiskelemaan, paljon tehokkaammin kuin ennen lasta, ja lapsen päivät päiväkodissa ei olleet kovin pitkiä jos vertaan työssäkäyvän vanhemman lapseen. Enkä tarvinnut ottaa toistä vapaata kun lapsi sairastui, vaan opiskelin kotona kun hän nukkui. Olimme tottuneet pieneen budjettiin, lapsen saaminen ei paljon vaikuttanut siihen. Kun valmistuin ja pääsin työelämään en ollut useita pätkiä äitiyslomalla ensimmäisien vuosien aikana kuten moni kollega, vaan pystyin aloittamaan uraa melko nopeasti. Kun vertaan niihin jotka ensin ovat työelämässä useita vuosia, hankkivat omistusasunnon ja lainat ennen kun saavat lapsen en ole kateellinen. On paljon vaikeampi sopeutua (ainakin siltä näyttää, sivulta katsoneena) kun on tottunut olemaan useita vuosia kahdestaan eikä pienellä budjetillakaan enää pärjätä kun on tottunut isompaan palkkaan. Myös ura keskeytyy. Poikkeuksia kuitenkin aina löytyy, ihmettelen vaan miksi monen mielestä pitää olla vakituinen työ ja omistusasunto ennen lapsia. Eihän ne liity siihen mitenkään.

Avatar

Minä odotan esikoista yli kolmekymppisenä. Tuntuu kuitenkin ihan kauhean oudolle nuo nuorempien äitien saamat kommentit. Minusta parikymppisenä on jo aivan hyvä aika perustaa perhe, jos niin haluaa.

Niina Mantere

Paljon onnea odotukseen!

Avatar

Täällä myös melko nuori äiti.
Alettiin yrittämään esikoista kun olin 19v vasta valmistunut ja mies vielä hetken armeijassa. Asuttiin vuokralla. Yrityksessä vierähtikin reilu 2v eikä raskautta kuulunut. Ehdittiin ostaa asunto ja mennä naimisiinkin tässä välissä. Terveydenhuollon suhtautuminen lapsettomuuteen oli vähättelevää, koska ollaan vielä nuoria ja on aikaa. Onneksi yksityisellä suhtauduttiin paremmin ja saatiin apua ja plussa siis aikaiseksi. Neuvolassa myös ensimmäisellä käynnillä kysyttiin 21v naimisissa hoidoista raskaana olevalta minulta mikä ehkäisy petti. Vaihdoin hoitajaa heti, ei siis ilmeisesti ollut lukenut esitietoja ollenkaan ja raskaus huuruissa loukkaannuin kysymyksestä aika pahasti kun oli erittäin toivottu.
Toisen lapsen sain hoidoilla 24 vuotiaana ja kolmannen luomuna 25 vuotiaana. Nyt 28v ja odotan luomusti neljättä. Samassa työpaikassa edelleen mihin valmistuttuani heti vakituiseksi pääsin, asuntoakin vaihdettu reilusti isompaan ja ehkä jossain vaiheessa alanvaihtoa opiskelujen kautta, kunhan lapset vähän isompia. Itselle ihan sama missä järjestyksessä asiat (opiskelu, vakityö, omistusasunto, lapset) hankkii jos hankkii, mikä kullekin siinä tilanteessa tärkeää.

Niina Mantere

Ompa ollut inhottava suhtautuminen, että ”kyllä teillä on aikaa”! Onneksi saitte onnellisen lopputuloksen kaikesta huolimatta ❤️

Avatar

Erittäin hyvä postaus. Raha ei aina ratkaise eikä tuo onnea, ei todellakaan. Kiitos kiitos kiitos postauksesta.

Niina Mantere

Kiitos sinulle kommentista ❤️

Avatar

Hei aivan ihana juttu, kiitos! Sain esikoisen 27-vuotiaana, mies 23v, ja sekin tuntui vielä nuorelta iältä, koska moni kaveri ei ollut samassa elämäntilanteessa. Takaraivoon oli iskostunut kroonisen vauvakuumeilun aikana se, että olisi jotenkin huono valinta haluta lapsia, että ensin pitäisi olla kaikki elämässä selvää ja valmista. Mutta kun eihän elämässä koskaan tule valmista! Niinpä aloitin niin ikään opiskelut vauvavuonna ja onnettomien sattumusten kautta määräaikainen työsuhdekin loppui ennen vauvan syntymää. Mutta kuten kirjoitit, vauva ei tarvitse kalliita leluja ja turvakaukalo ostettiin muistaakseni just 120 eurolla 😀 Ja nyt syksyllä mies puolestaan aloittaa opiskelut, mikä vaikuttaa budjettiimme. En kuitenkaan voisi olla tyytyväisempi tämän hetkiseen elämäntilanteeseemme. Voi kun ihmiset ei pelkäisi niin paljon lasten hankkimista. Kyllä kaikki lutviutuu 🙂

Niina Mantere

Ihana kommentti ja tarina sinulla! Onnea 😍

Avatar

Me kans päätettiin mieheni kanssa 20v. Kesken miehen armeijavuoden alkaa yrittämään lasta. Meillä onneksi lähi piiri ilahtui uutisesta, vaikka vähän loukkasi kysymys oliko vahinko vai tahallinen. Mulle on aina ollut isoin haave tulla äidiksi ja saada lapsia. Yläastdikäisestä oon odottanut sitä, että oon tarpeeksi vanha hankkimaan lapsia. Nyt se aika oli. Esikoinen on pian puolivuotias ja syntyi pari kk miehen päästyä armeijasta. Miehellä vakituinen työ, pärjätään ihan hyvin. Paljon saatu käytettynä tavaraa ja kierrän kirppiksiä, vähemmälläkin pärjättäisiin mitä meillä on. Itse opiskelen samalla ja mun vanhemmat auttaa rahallisesti. Lisäksi lähipiiristä löytyy hoitajia, että pystyn kouluttamaan hevosiani samalla.

Niina Mantere

Oi onnea teille! Ihana tarina ❤️

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Lue seuraavaksi

Yhteistyössä