Pahin mokani äitinä – älä tee tätä virhettä

Olipa kerran äiti, joka ei tajunnut heti hankkia lapselleen pehmolelua. Vuotta myöhemmin tämä äiti oli pahassa pulassa ja katui tekoaan syvästi.

Esikoisella ei vauva-aikana ollut pehmolelua. Hänellä oli kyllä mm. äitiyspakkauksen pehmo ja muutama muu, mutta niitä ei koskaan aktiivisesti tyrkytetty hänelle, sillä tuntui ettei häntä sellaiset lelut paljoa kiinnosta. Alkuun pehmoleluna toimi tissi ja imetyksen vähentyessä tissi korvautui vanhemman kädellä. Kyllä vain – lapseni ei nukahtanut ilman, että sai nipistellä ja raadella verille mun kämmenselkää.

Lapsen käsiriippuvuudessa oli se huono puoli, että on erittäin hankalaa jättää oma ruumiinosa lapsen viereen jos haluaa tehdä muutakin kun katsella nukkuvaa lasta. Myös autolla ajo käden roikkuessa takapenkillä on hieman haastavaa (ja vaarallista), joten en suosittele sitäkään. Hyvä puoli oli se, että käsi ei koskaan unohtunut kotiin.

Vuoden iässä aloimme opettamaan lasta nukkumaan omassa huoneessa ja tämä tarkoitti tietenkin luopumista kädestä. Mun kämmenet oli tässä vaiheessa jo niin syvästi kärsineet kaikesta siitä jänteiden niivittämisestä ja nipistelystä, että iho ei olisi kestänyt enää hetkeäkään. Ostimme lapselle vihdoin kunnollisen pehmolelun (Ikean norsun) ja kylmän viileästi istuin kämmenieni päälle lasta nukuttaessa. Selitin hänelle, että norsun kärsän olisi nyt kelvattava.

Meidän unikoulusta voit lukea täältä: Taaperon opettaminen omaan sänkyyn, mistä aloitettiin?

Meni viikko, niin lapsi tyytyi norsuun. Ajoittain hän yhä yrittää saada minut tai isänsä sortumaan ja tarjoamaan käden hänen unilelukseen, mutta olemme pysyneet tiukkana. Norsun kanssa tuli kuitenkin pian ongelma, se oli aivan liian iso raahattavaksi mukaan esimerkiksi kauppaan tai vaunulenkille.


Viime viikolla kävimme uudestaan Ikeassa ja yhtäkkiä tämä 1-vuotias taapero huutaa rattaista ”HAUVA!” Hän oli löytänyt oman unilelunsa ja niin meille muutti pehmoinen koiranpentu. Epäilen, että hän olisi rodultaan aika lähelle kultaista noutajaa. Hauva kulkee mukana kaikkialle, sille on jo hankittu talutushihna ja taapero juttelee hauvalle pitkin päivää. Moni teistä, jotka seuraatte meidän touhuja instagramissa (@niina.mantere) olettekin jo huomannut miten tärkeä hauvasta on tullut taaperolle.

Illalla sänkyyn mennessä taapero halaa koiranpentua ja juttelee sille ”hauva, hau hau” ja nukahtaa koira kainalossa. Tilanne taitaa nyt olla niin, että enää ei käsi edes kelpaisi vaikka sitä tarjottaisi. Hauva on vienyt lapsen sydämen.

Tarinan opetus?

Hankkikaa se hemmetin pehmolelu ajoissa ja tyrkyttäkää sitä lapselle. Tarjotkaa niin montaa lelua, rättiä, nuttua yms kun vaan löydätte, mutta älä anna lapsen takertua tissiin, käteen, jalkaan tai muuhunkaan ruumiinosaasi ellet halua käydä läpi samaa vieroitusrumbaa, huutoa, itkua ja parkua kun me käytiin. Pehmolelu voi kuulostaa tarpeettomalta sinusta, mutta parhaimmillaan se takaa hieman rauhallisemmat yöunet ja helpottaa vanhemman elämää pienen takiaisen kanssa.

Lue myös

Kun pelkkä kauppareissu vie voimat täysin – raudanpuute raskaana

1-vuotias oppi viikossa nukkumaan omassa huoneessa

Isä oli viikon lapsen kanssa, eikä istu enää paskalla 45min

Kommentit

8 kommenttia
Niina Mantere

Tän taidan ottaa käyttöön tulevalla bebellä! Kiitos!

Avatar

Meillä kaikilla lapsilla ainun unirätit eläimen päillä ja niistä on tullut lapsille todella tärkeät. Vanhin 6v haluaa edelleen nukkua sen kanssa, vaikka alkaa olemaan jo melko repaleinen. Harmi että vasta kolmannelle tajusin ostaa useamman samanlaisen, että silloin kun ei sitä yhtä löydy tai on pesussa niin vältetään katastrofit 🙂
Tulevalle neloselle ostan heti useamman. Niin joo ja nämä olleet jo heti alusta saakka vauvan sängyssä mukana.

Niina Mantere

Ihana kun kaikilla on omat lempparit ❤️

Avatar

Pieni vinkki: jos hauva on kovin rakas, kannattaa ostaa jemmaan toinen sellainen. Nimittäin jos se hukkuu, eikä niitä enää ole saatavilla, tulee katastrofi.

Niina Mantere

Tää ois pitäny tajuta kyllä heti! Kiitos vinkistä, tässä onkin hyvä syy lähteä uudelle Ikea kierrokselle 😁

Avatar

Hyvä teksti 🙂 Pehmolelu on meillä kans edelleen rakas. Tyttö sai sen vauvana ja nyt kohta 8v kantaa sitä edelleen kotona ollessaan. Reissuille tms sitä ei sentään kanneta mukana. Vinkki vielä kaikille, että kun hankitte sen tärkeän ensimmäisen pehmon niin hankkikaa samalla 2 identtistä. Meillä nimittäin alkuperäinen pitkäkorvainen pupu hävisi kauppareissulla lapsen ollessa alle 2v. Minulta meni useampi kuukausi ennenkuin löysin kaupasta samanlaiden (joskin ei niin nuhjuisen kuin se hävinnyt oli). Onneksi se hyväksyttiin nopeasti uudeksi tärkeäksi pehmoksi.

Niina Mantere

Ompa hyvä vinkki, taitaa tulla siis uusi Ikea reissu meille 🤭

Avatar

Me oltiin kuultu niin monta tarinaa siitä että unilelua on lähdetty jostain hakemaan keskellä yötä kun uni ei muuten tule, joten me hankimme heti kolme unilelua/riepua. Tuikattiin kaikki kolme sänkyyn heti kun vauva oli sen ikäinen ettei ollut vaaraa että tukehtuu niihin.
Nyt ei ole väliä kuka näistä kolmesta on illalla saatavilla, uni tulee aina.

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Lue seuraavaksi

Yhteistyössä