Kun ennenaikainen synnytyskipu olikin jotain aivan muuta – sektio pelasti 3 lapsen äidin hengen

Kolmatta lastaan odottavan äidin syy oudoille vatsakivuille selvisi vasta sektiossa leikkaussalissa. Kirjoitus osallistui Kaksplussan synnytystarinakisaan.

Teksti Toimitus
Kuvat iStock
Ennenaikainen synnytyskipu olikin puhjennut umpilisäke.
Tämän äidin kivut alkoivat jo paljon ennen laskettua aikaa, ja palasivat raskausviikolla 34. Kuvituskuva.

Laskettu aika oli helmikuun puolessa välissä vuonna 2018.

Ennen joulua kävimme perheen kanssa Ruotsin risteilyllä ja tuon risteilyn jälkeen aloin tuntea ajoittain hyvinkin huonoa oloa. Ajattelin kuitenkin sen johtuvan vain raskaudesta.

Jäin samoihin aikoihin vuosilomalle, jonka jälkeen suoraan perhevapaalle. Kaksi päivää ennen äitiysloman alkua tunsin aamusta alkaen todella huonoa oloa ja kovaa ylävatsakipua.

Lue myös: ”Ponnistusvaiheessa kuulimme pamauksen” – röntgenissä Heini näki, kuinka häpyluut olivat revenneet erilleen

Vein kuitenkin esikoisen päiväkotiin aamupäiväksi leikkimään kavereiden kanssa.

Keskimmäisen tytön kanssa olimme sen aikaa kotona. Katsoimme erästä lastenohjelmaa, jonka tunnusmusiikin kuuleminen saa minut muistamaan tuon huonon olon tunteen vieläkin.

Ennenaikainen synnytyskipu johtuikin jostain aivan muusta.

Tietyn lastenohjelman tunnusmusiikki palauttaa muistot edelleen äidin mieleen. Kuvituskuva.

Haettiin vanhin tytär päiväkodista ja puolisoni tuli iltapäivällä töistä kotiin. Silloin makasin jo kaksin kerroin, ja kipu oli siirtynyt alavatsaan oikealle puolelle.

Sairaalassa kivut olivat kovia ja niitä hoidettiin synnytyskipuina.

Soitimme sairaalaan ja sinne pyydettiin lähtemään. Veimme tytöt vanhemmilleni hoitoon.

Sairaalassa kivut olivat kovia ja niitä hoidettiin synnytyskipuina. Syntymättömälle vauvalle annettiin kortisonia vahvistamaan keuhkoja.

Supistuksia ei kuitenkaan juuri piirtynyt käyrille. Kivut hieman helpottivat. Seuraavana päivänä minut laitettiin kotiin.

Tunsin oloni kuitenkin erittäin sairaaksi. Pääsin tyttöjeni viereen nukkumaan ja ajattelin, että ehkä tämä tästä.

Ennenaikainen synnytyskipu alkoi uudestaan – lääkäri päätti sektiosta

Tuli keskiviikko 10. tammikuuta. Olin raskausviikolla 34. Heräsin ja kävin vessassa, tytöt nukkuivat vielä.

Ajattelin, että voin todella hyvin – kunnes tuli yhtäkkinen valtava vatsakipu.

Soitin äidilleni, joka oli sattumalta lomalla. Hän tuli vahtimaan tyttöjä kotiimme. Sitten soitin puolisolleni, joka tuli kotiin ja soitti ambulanssin. Tytöt onneksi nukkuivat vielä.

Lue myös: Lapsivesi tihkuu! Vai tihkuuko sittenkään? Moni hämääntyy, mistä vetisessä vuodossa on kyse

Ensihoitajien kantaessa minua ambulanssiin huusin vielä äidilleni, että pidä huolta minun lapsistani.

Sairaalassa ihmeteltiin koko päivä, mistä valtavat kivut johtuvat. Magneettikuvaukseen minua yritettiin laittaa, mutta pahan ahtaanpaikankammon vuoksi en siihen pystynyt.

En ikinä unohda puolisoni katsetta, kun sanoin: ”Nähdään, jos hengissä selvitään.”

Sitten ultraäänikuvauksella kuvattiin vatsa, mutta mitään ei löytynyt.

Iltapäivällä lääkäri teki päätöksen, että tehdään sektio ja samalla katsotaan, löytyykö kivulle syy. Asiaa ei pidetty kiireellisenä.

Pian yllättäen lähdettiin kuitenkin vauhdilla kohti leikkaussalia. En ikinä unohda puolisoni katsetta lasiovien taakse jäädessä, kun sanoin, että nähdään, jos hengissä selvitään.

Minut nukutettiin, ja tällä välin ihana tyttäremme syntyi. Hänelle annettiin lisähappea ja sen jälkeen hänet siirrettiin lasten teho-osastolle.

Leikkauksessa selvisi, että minulta oli puhjennut umpilisäke, mikä oli aiheuttanut vatsakalvontulehduksen.

Heräsin tehovalvonnasta ja sain kuulla, että tyttö on syntynyt. Yön aikana olin myös ollut hetken teho-osaston potilaana. Seuraavana päivänä minut siirrettiin lapsivuodeosastolle, jonne sain myös nuorimman tyttäreni siitä seuraavana päivänä.

Sairaalassa vietimme kaiken kaikkiaan 10 vuorokautta. Tämä kaikki aiheutti etenkin vanhimmassa tyttäressäni todella paljon huolta ja pelkoa. Pitkään hän vahti, ettei äiti katoa yön aikana. Sairaaloita ja sairaalaohjelmia hän inhoaa edelleen.

Kiitos Suomen terveydenhuollon saan olla täällä tänä päivänä jakamassa arjen ilot ja surut 7-, 5- ja 3-vuotiaiden tyttöjeni kanssa. Tällä hetkellä elämme kaikki ihan tavallista lapsiperhearkea terveinä ja onnellisina.

Kiitollinen elämästä ja lapsista

Lue myös synnytystarinakilpailun 2021 voittajat:

Synnytystarinakisan voittaja: ”Oletko sinä puhelimessa?” kysyi lääkäri, kun piti alkaa ponnistaa – synnytin kaksoset kahdella eri tavalla

Synnytystarinakisan hopeasija: ”Lääkäri totesi, että nyt täytyy vauva työntää takaisin”

Kommentit

Jaa oma kokemuksesi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

Lue seuraavaksi

Yhteistyössä