Tollai sanoi yksi Jopo-niminen tyyppi dpo 8. Aikamoinen pessimisti-pirkko, sanon minä...
40+ so what wol.13
- Viestiketjun aloittaja Morticia
- Ensimmäinen viesti
Kauniita ja kiihkeitä iltasia teille tänne! =)
Jotkut teistä minut muistavatkin, olen kuumeillut täällä jo kahdesti ja onnistuneesti :heart: Kainalossani nimittäin tuhisee viikon ikäinen mitä ihanin poika ja rintojani peittää kaalinlehdet
Ihanaa, että tämä olkkari on mitä elinvoimasin
Plussatuulia teille kaikille
Oliivitar 43v ja poika :heart:
Jotkut teistä minut muistavatkin, olen kuumeillut täällä jo kahdesti ja onnistuneesti :heart: Kainalossani nimittäin tuhisee viikon ikäinen mitä ihanin poika ja rintojani peittää kaalinlehdet
Ihanaa, että tämä olkkari on mitä elinvoimasin
Plussatuulia teille kaikille
Oliivitar 43v ja poika :heart:
Oliivitar hurjasti onnea aivan ihana uutinen.kovasti kaikki perässä yritämme tulla.
Tänään sitten illalla saan ottaa hyvillä mielin olutta. Menkat lopuillaan ja kädessä on ei tykkejä.illalla tiedossa sitten meillä grillausta ja saunaa. Kaikki lapset tänään 4kpl koossa ja menemme exälle laavulle.miehellä huomena aamuvuoro joten ihan itse saan oluet nauttia piiitkän kuukauden saunomisen kiellon johdosta.
Tänään sitten illalla saan ottaa hyvillä mielin olutta. Menkat lopuillaan ja kädessä on ei tykkejä.illalla tiedossa sitten meillä grillausta ja saunaa. Kaikki lapset tänään 4kpl koossa ja menemme exälle laavulle.miehellä huomena aamuvuoro joten ihan itse saan oluet nauttia piiitkän kuukauden saunomisen kiellon johdosta.
No nyt en enää malta olla huutelematta täältä sivusta! Nuo Marzan viestit ovat ihan mahdottomia! Ei ole tykkejä kädessä...
Ja vauvatoiveiselle tiedoksi, itse olin 38v kun esikoinen sai alkunsa, ensimmäisestä yrityksestä. Ystäväni alkoi odottamaan esikoistaan 41vuotiaana, harrastettuaan sinä keväänä seksiä kaksi kertaa. Kyllä kaikki on erittäin mahdollista! Itsekkin olen siis tänä vuonna raskautunut kolmesti, mutta ihan priimaa eivät kaikki solut ole olleet, kun kaksi aiempaa ovat menneet kesken. Mutta nyt on sellainen olo, että kohdille osui valiot ja loppuun asti mennään.
Tännehän tulee päivittäin kurkittua. Eniten jännittää, kuinka äitiseiskanelonen sun käy? Itsellä testit näyttää aina negaa dpo10. Ja entäs Minttu? Sun dpot paukkuu jo 20 päälle?
On: Olo on raskautunut. Etoo ja turvottaa. Tiistaina aion hakea hyviä uutisia varhaisultrasta.
Tyydeli ja 7+0
Ja vauvatoiveiselle tiedoksi, itse olin 38v kun esikoinen sai alkunsa, ensimmäisestä yrityksestä. Ystäväni alkoi odottamaan esikoistaan 41vuotiaana, harrastettuaan sinä keväänä seksiä kaksi kertaa. Kyllä kaikki on erittäin mahdollista! Itsekkin olen siis tänä vuonna raskautunut kolmesti, mutta ihan priimaa eivät kaikki solut ole olleet, kun kaksi aiempaa ovat menneet kesken. Mutta nyt on sellainen olo, että kohdille osui valiot ja loppuun asti mennään.
Tännehän tulee päivittäin kurkittua. Eniten jännittää, kuinka äitiseiskanelonen sun käy? Itsellä testit näyttää aina negaa dpo10. Ja entäs Minttu? Sun dpot paukkuu jo 20 päälle?
On: Olo on raskautunut. Etoo ja turvottaa. Tiistaina aion hakea hyviä uutisia varhaisultrasta.
Tyydeli ja 7+0
Viimeksi muokattu:
Perjantai 21.8.2014nimi / ikä........................kp / kierron pituus
Minttu71 (42)........................... 35kp / 30
Äiti seiskanelonen (40).............. 26kp / 27-30
bugsy (44)................................ 22kp / 29-31
Zandi (39)..................................22kp / 24-30
~lounakehto~ (41)..................... 20kp / 28
Fleur (39).................................. 18kp / 25-27
sahramiini (42)...........................16kp/ 26-28
ruutana (39)............................ 10kp / 24-28
Jimima (42).............................. 7kp / 28-30
Marza (44).............................. 5kp / 30
Piinailupäivät:
Minttu71 (42)..........dpo 21
Äiti seiskanelonen (40)....dpo 12
Zandi (39)....................dpo 6
sahramiini (42)...............dpo 4
Plussanneet: :heart:
Saana72 ( 41v ) - 02/2014
Iines* ( 40 v ) - 03/2014
Tuuliannaliina ( 40 v) - 03/2014
Esteri1 ( 40 v ) - 5/2014
Vesipossu ( 41v )- 7/2014
Tyydeli ( 41 v ) - 7/2014
Jopo73 ( 41 v ) - 8/2014
Taustailijat:
mörrinkäinen (36)
Susseli72 (42)
Memmu05 (40)
SoturiPrinsessa (43)
Jadee (39)
Tiuku74 (39)
PippuriPiia-70 (43)
Tintti-Tiivari (43)
Fiialiia (40+)
Piksukka (39)
Nipsu74 (40)
Lumikki1970 (43)
Vauvahaaveita #3 (41)
Kessu (41)
Jetsulleen (39)
hupiaelämään(40+)
Fertility Calendar Tool | babymed.com
"All will be well as long as we do our best" Onnea, onnea oliivitar, ihanaa
Tässä tennarit lahjaksi pojalle:
[url=http://www.glitter-graphics.com]
[/URL]
Ja eikös swe ollut aikomus jopa palailla tänne vielä, eikö
Mutta kovasti yritän nyt perässä raahautua sen kolmannen kerran...
Tässä tennarit lahjaksi pojalle:
[url=http://www.glitter-graphics.com]
[/URL]Ja eikös swe ollut aikomus jopa palailla tänne vielä, eikö
Mutta kovasti yritän nyt perässä raahautua sen kolmannen kerran...
Jopo..... No ihanaa että kaikki on ok.se tunne kun näkee sen sykkeen ja se tunne kun sen pienen rusinan näkee monitorin ruudussa... No iik ihanaa. Mulla itsellä tää epäonni jatkuu.huomasin että tikki numero 14 on jäänyt poistamatta.yritin pinseteillä on repiä kunnes poika on sanoi äiti ei enää se on kiinni.no vittu on se mentävä huomenna taas sairaalaan ja taas laskua liki 30 euroa. En tiedä.mikä tulee se menee... Suru hymiö perään
Jopo ihania uutisia sulla ja Pavella.
Tänään tulikin mieleeni että mitä olin kohdallasi pohdiskellut. No niitä kuivia limakalvoja kun taisit äiti74::lle niistä mainita. Pohdin että miltähän se semmonenkin ihme tuntuu, et eipä taida meikäläinen tulla ikuna tietämään. Ja voi ihmettä.. Tänään minä todellakin tiedän ja en olis niin välittänyt. Siis vaikka edelleen vuodan sitä ihme vuotoa niin mistään limasta ei ole pientäkään tieto. Kyl se taitaa olla niin etten enää uskalla lukea teidän kirjoituksia, kun mä taidan alkaa luulemaan asioita. .:/
Mut oli miten oli ei mulla näin kertakaikkisen omituista kiertoa olekaan koskaan ollut.
Tänään miekkosen kanssa chicosiin syömään, taidanpa pakottaa hänet juomaan viiniäkin kun on niin kiltisti ollut koskematta jo tovin aikaa. Itse elättelen vielä hieman toivetta josko kuitenkin. Optimistinen pessimisti vai miten se menikään.
Mukavaa vkoloppua koko konkkaronkalle!
Tänään tulikin mieleeni että mitä olin kohdallasi pohdiskellut. No niitä kuivia limakalvoja kun taisit äiti74::lle niistä mainita. Pohdin että miltähän se semmonenkin ihme tuntuu, et eipä taida meikäläinen tulla ikuna tietämään. Ja voi ihmettä.. Tänään minä todellakin tiedän ja en olis niin välittänyt. Siis vaikka edelleen vuodan sitä ihme vuotoa niin mistään limasta ei ole pientäkään tieto. Kyl se taitaa olla niin etten enää uskalla lukea teidän kirjoituksia, kun mä taidan alkaa luulemaan asioita. .:/
Mut oli miten oli ei mulla näin kertakaikkisen omituista kiertoa olekaan koskaan ollut.
Tänään miekkosen kanssa chicosiin syömään, taidanpa pakottaa hänet juomaan viiniäkin kun on niin kiltisti ollut koskematta jo tovin aikaa. Itse elättelen vielä hieman toivetta josko kuitenkin. Optimistinen pessimisti vai miten se menikään.
Mukavaa vkoloppua koko konkkaronkalle!
Lauantai 23.8.2014nimi / ikä........................kp / kierron pituus
Minttu71 (42)........................... 36kp / 30
Äiti seiskanelonen (40).............. 27kp / 27-30
bugsy (44)................................ 23kp / 29-31
Zandi (39)..................................23kp / 24-30
~lounakehto~ (41)..................... 21kp / 28
Fleur (39).................................. 19kp / 25-27
sahramiini (42)...........................17kp/ 26-28
ruutana (39)............................ 11kp / 24-28
Jimima (42).............................. 8kp / 28-30
Marza (44).............................. 6kp / 30
Piinailupäivät:
Minttu71 (42)..........dpo 22
Äiti seiskanelonen (40)....dpo 13
Zandi (39)....................dpo 7
sahramiini (42)...............dpo 5
Plussanneet: :heart:
Saana72 ( 41v ) - 02/2014
Iines* ( 40 v ) - 03/2014
Tuuliannaliina ( 40 v) - 03/2014
Esteri1 ( 40 v ) - 5/2014
Vesipossu ( 41v )- 7/2014
Tyydeli ( 41 v ) - 7/2014
Jopo73 ( 41 v ) - 8/2014
Taustailijat:
mörrinkäinen (36)
Susseli72 (42)
Memmu05 (40)
SoturiPrinsessa (43)
Jadee (39)
Tiuku74 (39)
PippuriPiia-70 (43)
Tintti-Tiivari (43)
Fiialiia (40+)
Piksukka (39)
Nipsu74 (40)
Lumikki1970 (43)
Vauvahaaveita #3 (41)
Kessu (41)
Jetsulleen (39)
hupiaelämään(40+)
Fertility Calendar Tool | babymed.com
"All will be well as long as we do our best" Hyvä hyvä, punkkua ja greippimehua kitusiin vaan (mielellään erikseen)! Voi että mä NIIN toivon parasta teille kaikille!
Kiitos kysymästä, Pave on vähän ällöttävä tyyppi Eilinen oli vissiin vähän stressaava päivä vuotoineen ja ultrineen ja niin vaan iski migreeni aamusta. Oli tähän asti oksettavin olo, varmaan yhdistelmä raskautta ja migrua. Mutta en valita!
Kiitos kysymästä, Pave on vähän ällöttävä tyyppi
Eilinen oli vissiin vähän stressaava päivä vuotoineen ja ultrineen ja niin vaan iski migreeni aamusta. Oli tähän asti oksettavin olo, varmaan yhdistelmä raskautta ja migrua. Mutta en valita!
Viimeksi muokattu:
Olet ihana Jopo, kun kysyt. Etenkin meikäläisen näiden päivien lempiaiheesta. Kuivakkaa on ja edelleen vuotaa. Mutta en tiedä laitanko kalenteriin jollekin viime päivistä kp1 vai en. En tunne tätä kroppaa lainkaan. Mä alan jo kuvittelemaan raskausoireita vaikken oikein mistään viimeksikään tuntenut. Näin se mieli tekee tepposia.
Jopo toivottavasti Pave asettuu pian niin mukavasti että sinäkin tunnet olosi mukavammaksi. Mutta voin kuvitella että nytkin silti tietyllä tavalla nautit olostasi kun olet ihanasti raskautunut.
Mutta nyt hilpastaan kätkölle. Mies vieressä on ihmeen pitkäpinnanen, ei ole tuskastunut täällä autos odottelemaan, kun minä kerron kalvoterveisiä teille. Nyt menoksi...
Kuivakkaa on ja edelleen vuotaa. Mutta en tiedä laitanko kalenteriin jollekin viime päivistä kp1 vai en. En tunne tätä kroppaa lainkaan. Mä alan jo kuvittelemaan raskausoireita vaikken oikein mistään viimeksikään tuntenut. Näin se mieli tekee tepposia.Jopo toivottavasti Pave asettuu pian niin mukavasti että sinäkin tunnet olosi mukavammaksi. Mutta voin kuvitella että nytkin silti tietyllä tavalla nautit olostasi kun olet ihanasti raskautunut.
Mutta nyt hilpastaan kätkölle. Mies vieressä on ihmeen pitkäpinnanen, ei ole tuskastunut täällä autos odottelemaan, kun minä kerron kalvoterveisiä teille. Nyt menoksi...
Zandi, minkä verran sitä vuotoa tulee? Onko yhä kirkasta? Hei, olen Jopo ja olen kiinnostunut muiden ihmisten eritteistä Toivottavasti tilanne pian selkiytyy, ts. vuoto loppuu ja plussaat!
Ei mulla ole mitään "hätää", olo on suurimman osan ajasta ihan ok. Nyt kun oppisikin vielä syömään ajoissa, niin tilanne olisi vallan mainio. Paha vaan kun ei oikein tee mieli mitään...
Niin ja joo, ehdottomasti enemmän nautin tästä kuin "kärsin"
Toivottavasti tilanne pian selkiytyy, ts. vuoto loppuu ja plussaat!Ei mulla ole mitään "hätää", olo on suurimman osan ajasta ihan ok. Nyt kun oppisikin vielä syömään ajoissa, niin tilanne olisi vallan mainio. Paha vaan kun ei oikein tee mieli mitään...
Niin ja joo, ehdottomasti enemmän nautin tästä kuin "kärsin"
Ensinnäkin uusille (uudemmille kuin minä) kävijöille tiedoksi, että tämä palsta ei käsittääkseni ole yhtä eritekeskustelua, että reippaasti mukaan vaan muillakin aiheilla.
Jopo, mitenhän sen määrän kuvailisi. Mulle todella vähän jos mensuihin vertaa. Kuitenkin enemmän kuin pelkästään vessassa pyyhkien eli kyllä sitä vähän pönttöönkin päätyy ja välissä siteeseen. Ohutta kirkkaan punaista edelleen. Ja en osaa päättää tuleeko yhtä paljon vai vähemmän kuin vaikka eilen. Ja se on mielestäni pelkkää verta, ei mitään limaa seassa. Normaalisti mä hukun limaan, jos vain ihan vähän liioitellaan.
Olisin niin kovasti halunnut ihan normikierron jonka päätteeksi voi vaan jännätä kävikö onni vai ei. Nyt mä vaan ihmettelen, että mitä ihmettä tää on. Ja jos tää on jo uuden kierron alku niin ensi viikolla peitot heiluu taas tositarkoituksella, jos tämä kuivuus vaan loppuu siihen mennessä. Se on ihme homma kun siitä tulee silloin vimosilla kerroilla jo melkein työtä, kun näillä vapaa päivillä se on pelkkää iloa. Tosin silloin ei tarvi kellon kanssa olla, vaan touhu on enemmän sponttaania.
Ja seuraavalle kätkölle suuntaamme me.
Jopo, mitenhän sen määrän kuvailisi. Mulle todella vähän jos mensuihin vertaa. Kuitenkin enemmän kuin pelkästään vessassa pyyhkien eli kyllä sitä vähän pönttöönkin päätyy ja välissä siteeseen. Ohutta kirkkaan punaista edelleen. Ja en osaa päättää tuleeko yhtä paljon vai vähemmän kuin vaikka eilen. Ja se on mielestäni pelkkää verta, ei mitään limaa seassa. Normaalisti mä hukun limaan, jos vain ihan vähän liioitellaan.
Olisin niin kovasti halunnut ihan normikierron jonka päätteeksi voi vaan jännätä kävikö onni vai ei. Nyt mä vaan ihmettelen, että mitä ihmettä tää on. Ja jos tää on jo uuden kierron alku niin ensi viikolla peitot heiluu taas tositarkoituksella, jos tämä kuivuus vaan loppuu siihen mennessä. Se on ihme homma kun siitä tulee silloin vimosilla kerroilla jo melkein työtä, kun näillä vapaa päivillä se on pelkkää iloa. Tosin silloin ei tarvi kellon kanssa olla, vaan touhu on enemmän sponttaania.
Ja seuraavalle kätkölle suuntaamme me.
Hei kaikki!
Täällä 39,5-vuotias äitiydestä haaveileva uusi palstalainen.
Niin se aikuisikä on vaan vauhdilla kulunut. Äitiys oli haaveissani ajatuksen tasolla ensimmäisen kerran jo 26-vuotiaana, mutta vielä yli kymmenen vuotta myöhemmin olen yhä lapseton. En omasta tahdostani, vaan sen oikean löytäminen on vaan vienyt aikaa. Parisuhteita on ollut, mutta ne ovat kariutuneet ennen kuin perheasiat ovat tulleet ajankohtaisiksi :/.
Taidan olla tuttuvapiirini viimeinen lapseton, ja olen jo pitkään tuntenut itseni erilaiseksi ja ulkopuoliseksi. Itse työskentelen lapsien parissa, ja olen ollut suhtautumistavaltani ja ajatuksiltani tavallaan optimaalisempi tuleva äiti, kuin jotkut nykyään "lapselliset" ystäväni, jotka vielä muutamia vuosia sitten olivat sitä mieltä, että eivät koskaan välitä tulla äidiksi. Minä olisin sitä halunnut jo aiemmin, mutta minkäs teet, jos ei ole sitä kumppania joka haluaa perustaa perheen :/.
Olen kriiseillyt (ahdistunut ja erakoitunutkin) tämän asian kanssa aika rankastikin noin 5-6 vuotta, superkriisi on kestänyt nyt kolme vuotta. Mutta nyt olen vihdoin kääntämässä uutta lehteä elämässäni. Nykyinen avomieheni on vihdoin valmis hänkin perheen perustamiseen, joten ehkä nyt olisi lupa aktivoitua ajattelemaan näitä asioita (kun ei ole ollut realistista tilannetta perheen perustamiseen, olen yrittänyt olla ajattelematta asiaa, jotta en olisi ihan yliahdistunut).
Nyt kun vihdoin olen tässä tilanteessa, kaikki tuntuu uskomattomalta, olen jo niin moneen kertaan ajatellut, että minulle ei ikinä suoda edes mahdollisuutta yrittää lasta. Niin varuillani vieläkin olen, että en uskolla hirveästi intoilla asiasta tai miettiä yhtään askelta eteen päin - mennään askel kerrallaan...
Sen verran olemme noin kuukausi sitten tekemämme päätöksen jälkeen edenneet asiassa, että tutkimuksia on jo tehty ja tehdään vielä lisää. Ihan luomusti tässä ei nyt luultavimminkaan onnistuta (tähän olin kyllä varautunut vanhempien gynetutkimusten yms. perustella), joten lääkäritapaamisten aikataululla nyt sitten mennään...
Jännittää, pelottaakin...vuosien toivetta yritetään tehdä todelliseksi, mutta samalla välillä mietityttää se, että vuosikausien itsekäs ja "vapaa" elämä muuttuisi muuksi. Välillä on siis jopa ristiriitainen olo. Pelottaa myös, että yritys tuo mukanaan vaan murhetta ja surua (että ei onnistutakaan). Koitan toki keskittyä positiivisiin ajatuksiin, mutta kun samanikäisillä ystävillä on jopa täysikäisiä lapsia, niin kyllä tässä olo on kummajainen ja välillä ajattelen, että aika on ajanut ohi ja olen myöhästynyt "elämästäni". No juu..pääosin ajattelen kyllä ihan järkeviä, tänne uskoltauduin kirjaamaan heikompienkin hetkieni ajatuksia. Päätös yrittää on kuitenkin selviö, enkä epäröi haluisinko lasta. LET'S TRY IT
Täällä 39,5-vuotias äitiydestä haaveileva uusi palstalainen.
Niin se aikuisikä on vaan vauhdilla kulunut. Äitiys oli haaveissani ajatuksen tasolla ensimmäisen kerran jo 26-vuotiaana, mutta vielä yli kymmenen vuotta myöhemmin olen yhä lapseton. En omasta tahdostani, vaan sen oikean löytäminen on vaan vienyt aikaa. Parisuhteita on ollut, mutta ne ovat kariutuneet ennen kuin perheasiat ovat tulleet ajankohtaisiksi :/.
Taidan olla tuttuvapiirini viimeinen lapseton, ja olen jo pitkään tuntenut itseni erilaiseksi ja ulkopuoliseksi. Itse työskentelen lapsien parissa, ja olen ollut suhtautumistavaltani ja ajatuksiltani tavallaan optimaalisempi tuleva äiti, kuin jotkut nykyään "lapselliset" ystäväni, jotka vielä muutamia vuosia sitten olivat sitä mieltä, että eivät koskaan välitä tulla äidiksi. Minä olisin sitä halunnut jo aiemmin, mutta minkäs teet, jos ei ole sitä kumppania joka haluaa perustaa perheen :/.
Olen kriiseillyt (ahdistunut ja erakoitunutkin) tämän asian kanssa aika rankastikin noin 5-6 vuotta, superkriisi on kestänyt nyt kolme vuotta. Mutta nyt olen vihdoin kääntämässä uutta lehteä elämässäni. Nykyinen avomieheni on vihdoin valmis hänkin perheen perustamiseen, joten ehkä nyt olisi lupa aktivoitua ajattelemaan näitä asioita (kun ei ole ollut realistista tilannetta perheen perustamiseen, olen yrittänyt olla ajattelematta asiaa, jotta en olisi ihan yliahdistunut).
Nyt kun vihdoin olen tässä tilanteessa, kaikki tuntuu uskomattomalta, olen jo niin moneen kertaan ajatellut, että minulle ei ikinä suoda edes mahdollisuutta yrittää lasta. Niin varuillani vieläkin olen, että en uskolla hirveästi intoilla asiasta tai miettiä yhtään askelta eteen päin - mennään askel kerrallaan...
Sen verran olemme noin kuukausi sitten tekemämme päätöksen jälkeen edenneet asiassa, että tutkimuksia on jo tehty ja tehdään vielä lisää. Ihan luomusti tässä ei nyt luultavimminkaan onnistuta (tähän olin kyllä varautunut vanhempien gynetutkimusten yms. perustella), joten lääkäritapaamisten aikataululla nyt sitten mennään...
Jännittää, pelottaakin...vuosien toivetta yritetään tehdä todelliseksi, mutta samalla välillä mietityttää se, että vuosikausien itsekäs ja "vapaa" elämä muuttuisi muuksi. Välillä on siis jopa ristiriitainen olo. Pelottaa myös, että yritys tuo mukanaan vaan murhetta ja surua (että ei onnistutakaan). Koitan toki keskittyä positiivisiin ajatuksiin, mutta kun samanikäisillä ystävillä on jopa täysikäisiä lapsia, niin kyllä tässä olo on kummajainen ja välillä ajattelen, että aika on ajanut ohi ja olen myöhästynyt "elämästäni". No juu..pääosin ajattelen kyllä ihan järkeviä, tänne uskoltauduin kirjaamaan heikompienkin hetkieni ajatuksia. Päätös yrittää on kuitenkin selviö, enkä epäröi haluisinko lasta. LET'S TRY IT
Hedelmiina, tervetuloa jakamaan ajatuksia!
Itsekin pohdin vielä viime vuonna, että nyt kun on pitkälti saanut taas vapaammin olla ja mennä ja tuijotella sitä omaa napaa, että niinköhän sitä jaksaa aloittaa pienen lapsen kanssa "alusta". Sitä kun on tullut niin mukavuuden haluiseksi. Mutta tulin siihen tulokseen, että tätä on ollut taas aikansa, niin voisi hyvinkin aloittaa sen rumban. Mikä olisikaan parasta kuin saada maailman ihanimman miehen kanssa oma käärö ja kasvattaa se aikuiseksi tämän kanssa. Nyt tuntuu välistä, että kello tikittää hurjaa vauhtia ja aika juoksee ohi, miksi en tajunnut tätä jo muutama vuosi aiemmin. Sitäpä on enää turha harmitella ja nyt suunta tulevaan ja pidetään lippu korkealla.
Itsekin pohdin vielä viime vuonna, että nyt kun on pitkälti saanut taas vapaammin olla ja mennä ja tuijotella sitä omaa napaa, että niinköhän sitä jaksaa aloittaa pienen lapsen kanssa "alusta". Sitä kun on tullut niin mukavuuden haluiseksi. Mutta tulin siihen tulokseen, että tätä on ollut taas aikansa, niin voisi hyvinkin aloittaa sen rumban. Mikä olisikaan parasta kuin saada maailman ihanimman miehen kanssa oma käärö ja kasvattaa se aikuiseksi tämän kanssa. Nyt tuntuu välistä, että kello tikittää hurjaa vauhtia ja aika juoksee ohi, miksi en tajunnut tätä jo muutama vuosi aiemmin. Sitäpä on enää turha harmitella ja nyt suunta tulevaan ja pidetään lippu korkealla.
Hedelmiina, tervetuloa mukaan! Vaikka olenkin onnekkaasti siirtynyt jo odottajien puolelle, olen yhä "40+ so what" ja seuraan tätä keskustelua silmä kovana.
Ensinnäkin onnittelut uuden lehden kääntämisen johdosta! Hienoa, että rinnalla on nyt kumppani, joka haluaa samanlaisia asioita kanssasi.
Musta tämä koko lapsen haluaminen on TOSI mielenkiintoinen ilmiö - etenkin se, mitä se itse kullekin tarkoittaa! Mä itse koen olleeni ihminen, joka periaatteessa on ajatellut haluavansa lapsia, muttei ole ikinä kokenut käsinkosketeltavaa vauvakuumetta tai fyysistä tarvetta saada biologista lasta. Siitä huolimatta, kun oikeanlainen parisuhde napsahti kohdalle ja mies sanoi haluavansa yrittää, rupesin toki minäkin sitten yrityksen alettua haluamaan ja toivomaan onnistumista kovastikin. Siitä huolimatta uskallan väittää, että olisin ollut tyytyväinen lapsettomaankin elämään.
Niin, meitä siis onnisti vajaan vuoden yrittämisen jälkeen ja nyt meillä on 2v4kk tyttö ja toinen pirpana (toivottavasti) tulossa ensi huhtikuussa. En TIETENKÄÄN antaisi lastani pois, mutta kavahdan sellaista ajattelua, että nyt olisin vihdoin (vasta) jotenkin tyytyväinen ja kokonainen ihminen - välillä sellaista kuulee. "Sullakin asiat loksahtivat kohdalleen." Ne olivat minusta kohdallaan jo ennenkin.
No, mutta asiaan. Sinulla se lapsen "tarve" tuntuu olevan ihan käsin kosketeltava ja halusinkin kysyä, että MIKÄ siinä lapsessa tai äitiydessä on se asia, jota kaipaat elämääsi? Tää ei siis ole missään nimessä kyseenalaistava kysymys, vaan mua kiinnostaa, miten sinä tämän asian koet. Mitä sulta tällä hetkellä puuttuu?
Mun maailmassani se, etteivät kaikki "tee" lapsia, on ihan ok ja nostan hattua niille, jotka tiedostavat, etteivät lapsia halua ja tavallaan uskaltavat elää sen kutsumuksen mukaan. Toisaalta toivon, että ne, jotka lapsia todella haluavat, niitä saisivat. Elämä on tosi epäreilu tässä suhteessa...aina se ei mene niin.
Pidän peukut pystyssä, että teillä tärppäisi pian! Sanotaan, että lapsi muuttaa KAIKEN ja niin se varmasti toisaalta on, mutta en mä koe muuttuneeni ihmisenä mihinkään - kaikki nämä piirteet ja puolet ovat olleet mussa olemassa jo aiemmin. Elämäkään ei ole muuttunut niin, että se mua millään tavalla ahdistaisi - olisko kyse sitten siitä, että tähän on todellakin ollut valmis ja on tiedostanut, ettei sitä ns. omaa aikaa tullut kuitenkaan niin järin hyödyllisesti käytettyä enää viime vuosina muutenkaan
Toivon, että teillä tärppäisi ja saisitte sen kovasti kaipaamanne lapsen! Sen voin sanoa kokemuksesta, että päätä on ihan turha yrittää pitää kylmänä, varsinkin kun tällaiselle palstalle päätyy kirjoittelemaan Siitä pitävät kanssayrittäjät (ja minä) huolen!
Onnea matkaan!
Jopo rv 7+1
ja seuraan tätä keskustelua silmä kovana. Ensinnäkin onnittelut uuden lehden kääntämisen johdosta! Hienoa, että rinnalla on nyt kumppani, joka haluaa samanlaisia asioita kanssasi.
Musta tämä koko lapsen haluaminen on TOSI mielenkiintoinen ilmiö - etenkin se, mitä se itse kullekin tarkoittaa! Mä itse koen olleeni ihminen, joka periaatteessa on ajatellut haluavansa lapsia, muttei ole ikinä kokenut käsinkosketeltavaa vauvakuumetta tai fyysistä tarvetta saada biologista lasta. Siitä huolimatta, kun oikeanlainen parisuhde napsahti kohdalle ja mies sanoi haluavansa yrittää, rupesin toki minäkin sitten yrityksen alettua haluamaan ja toivomaan onnistumista kovastikin. Siitä huolimatta uskallan väittää, että olisin ollut tyytyväinen lapsettomaankin elämään.
Niin, meitä siis onnisti vajaan vuoden yrittämisen jälkeen ja nyt meillä on 2v4kk tyttö ja toinen pirpana (toivottavasti) tulossa ensi huhtikuussa. En TIETENKÄÄN antaisi lastani pois, mutta kavahdan sellaista ajattelua, että nyt olisin vihdoin (vasta) jotenkin tyytyväinen ja kokonainen ihminen - välillä sellaista kuulee. "Sullakin asiat loksahtivat kohdalleen." Ne olivat minusta kohdallaan jo ennenkin.
No, mutta asiaan. Sinulla se lapsen "tarve" tuntuu olevan ihan käsin kosketeltava ja halusinkin kysyä, että MIKÄ siinä lapsessa tai äitiydessä on se asia, jota kaipaat elämääsi? Tää ei siis ole missään nimessä kyseenalaistava kysymys, vaan mua kiinnostaa, miten sinä tämän asian koet. Mitä sulta tällä hetkellä puuttuu?
Mun maailmassani se, etteivät kaikki "tee" lapsia, on ihan ok ja nostan hattua niille, jotka tiedostavat, etteivät lapsia halua ja tavallaan uskaltavat elää sen kutsumuksen mukaan. Toisaalta toivon, että ne, jotka lapsia todella haluavat, niitä saisivat. Elämä on tosi epäreilu tässä suhteessa...aina se ei mene niin.
Pidän peukut pystyssä, että teillä tärppäisi pian! Sanotaan, että lapsi muuttaa KAIKEN ja niin se varmasti toisaalta on, mutta en mä koe muuttuneeni ihmisenä mihinkään - kaikki nämä piirteet ja puolet ovat olleet mussa olemassa jo aiemmin. Elämäkään ei ole muuttunut niin, että se mua millään tavalla ahdistaisi - olisko kyse sitten siitä, että tähän on todellakin ollut valmis ja on tiedostanut, ettei sitä ns. omaa aikaa tullut kuitenkaan niin järin hyödyllisesti käytettyä enää viime vuosina muutenkaan
Toivon, että teillä tärppäisi ja saisitte sen kovasti kaipaamanne lapsen! Sen voin sanoa kokemuksesta, että päätä on ihan turha yrittää pitää kylmänä, varsinkin kun tällaiselle palstalle päätyy kirjoittelemaan
Siitä pitävät kanssayrittäjät (ja minä) huolen! Onnea matkaan!
Jopo rv 7+1
Jopo, kiteytit asian todella hyvin, olisin voinut tuon pitkälti kirjoittaa itse (jos osaisin noin hyvin sjatukseni jäsentää). Meillekään ei sinänsä olisi katastrofi, vaikka pientä ei maailmaamme tulisi.Vaikka hetkellinen pysähdys siitä jossain vaiheessa varmasti tulisikin, kun tälle tielle on lähtenyt. Se taitaa olla kuitenkin asia, joka tässä iässä on syytä ottaa huomioon ja yritettävä pää pitää kylmänä.
Tosin nyt kun päätös on tehty, vauvakuume on ihan valtava, pidä tässä sitä päätä pakastimessa.Joka puolella näkyy ihania pieniä ihmisen alkuja, jostain käsittämättömästä syystä nykyään ne itkevät ja kiukuttelevatkin ovat niiiin ihania, vaikka tiedänkin, että oman kanssa sitä pitkää pinnaakin tulee monessa kohtaa tarvitsemaan. Mies katsoo niitä pieniä ja minua vuoron perään. Varmaan hymyilen haikeana ja se hymyilyttää ukko kultaani.
Jopo, kysyitpä Hedelmiinalta vaikean kysymyksen. Pistit minutkin miettimään. En minä osaisi tuohon vastata.
Nyt kuitenkin tiedän mitä tulevat ajat pohdin, kun työasiat ja muut arkisemmat jutut ei päätä pakota. Toivottavasti en itse ala kyseenalaistamaan omaa sisäistä olotilaani. Kysyisinpä asiaa mieheltäni ja ei tämäkään osannut siihen vastata. Tosin hänhän on mies... Kysyi kyllä pohdintojensa ääreltä, että mitä ihmettä olen taas lukenut, että lopeta se lukeminen. XD
Asiasta eilisiin: Vuoto taitaa viime yön aikana olla loppunut kuin seinään. Saas nähdä, kun täältä sängynpohjalta pääsee enemmin liikkeelle.
Ja mikä ihaninta. Nukun yleensä 6h ja aamuisin silti meinaa väsyttää, kun en vaan saa nukuttua pidempään. Nyt olen vetänyt lähes 10 h melkein putkeen. Nyt varmaan raahustan väsyneenä koko päivän, kun olen ylinukkunut. Nyt on olo ja fiilis mitä loistavin. Saunaan siis käypi tieni. Pohtimaan...
Tosin nyt kun päätös on tehty, vauvakuume on ihan valtava, pidä tässä sitä päätä pakastimessa.Joka puolella näkyy ihania pieniä ihmisen alkuja, jostain käsittämättömästä syystä nykyään ne itkevät ja kiukuttelevatkin ovat niiiin ihania, vaikka tiedänkin, että oman kanssa sitä pitkää pinnaakin tulee monessa kohtaa tarvitsemaan. Mies katsoo niitä pieniä ja minua vuoron perään. Varmaan hymyilen haikeana ja se hymyilyttää ukko kultaani.
Jopo, kysyitpä Hedelmiinalta vaikean kysymyksen. Pistit minutkin miettimään. En minä osaisi tuohon vastata.
Nyt kuitenkin tiedän mitä tulevat ajat pohdin, kun työasiat ja muut arkisemmat jutut ei päätä pakota. Toivottavasti en itse ala kyseenalaistamaan omaa sisäistä olotilaani.
Kysyisinpä asiaa mieheltäni ja ei tämäkään osannut siihen vastata. Tosin hänhän on mies... Kysyi kyllä pohdintojensa ääreltä, että mitä ihmettä olen taas lukenut, että lopeta se lukeminen. XDAsiasta eilisiin: Vuoto taitaa viime yön aikana olla loppunut kuin seinään. Saas nähdä, kun täältä sängynpohjalta pääsee enemmin liikkeelle.
Ja mikä ihaninta. Nukun yleensä 6h ja aamuisin silti meinaa väsyttää, kun en vaan saa nukuttua pidempään. Nyt olen vetänyt lähes 10 h melkein putkeen. Nyt varmaan raahustan väsyneenä koko päivän, kun olen ylinukkunut. Nyt on olo ja fiilis mitä loistavin. Saunaan siis käypi tieni. Pohtimaan...