Abortoisitko jos tietäisit että tulossa Down vauva?

Kyllä abortoisin.

En haluaisi tahallani aiheuttaa kenellekään vammaista elämää. Toki ihminen voi vammautua muulloinkin vahingossa, mutta jos etukäteen tietää, että tulossa on vammainen lapsi ja siitä huolimatta pitää lapsen, on se mun mielestäni rinnastettavissa tahalliseen vamman aiheuttamiseen. Ihan kuten pahoinpitelykin.

Saanko kysyä, tunnetko itse vammaisia ihmisiä ja heidän omaisiaan? Suhtaudutko jokaiseen vastaan tulevaan vammaiseen ihmiseen säälien, että voi kun sillä on surkea elämä?

 

En pystyis.

 

Todennäköisesti abortoisin. Yksi down meidän perheelle riittää, vaikka rakas ja kaikin puolin ihana lapsi onkin.

 

aborttia en tekisi missään olosuhteissa, muut tehkööt kuten parhaaksi näkevät

 

Kyllä abortoisin.

En haluaisi tahallani aiheuttaa kenellekään vammaista elämää. Toki ihminen voi vammautua muulloinkin vahingossa, mutta jos etukäteen tietää, että tulossa on vammainen lapsi ja siitä huolimatta pitää lapsen, on se mun mielestäni rinnastettavissa tahalliseen vamman aiheuttamiseen. Ihan kuten pahoinpitelykin.

Saanko kysyä, tunnetko itse vammaisia ihmisiä ja heidän omaisiaan? Suhtaudutko jokaiseen vastaan tulevaan vammaiseen ihmiseen säälien, että voi kun sillä on surkea elämä?

En tunne, mutta en myöskään usko, että kukaan olisi mielummin vammainen kuin terve. Terveys on kuitenkin ihmisille yleensä se kaikkein tärkein asia.

Mun mielestä on siis parempi abortoida vammainen sikiö ja antaa sitten lapselle uusi mahdollisuus syntyä terveenä.

 

Kyllä abortoisin.

En haluaisi tahallani aiheuttaa kenellekään vammaista elämää. Toki ihminen voi vammautua muulloinkin vahingossa, mutta jos etukäteen tietää, että tulossa on vammainen lapsi ja siitä huolimatta pitää lapsen, on se mun mielestäni rinnastettavissa tahalliseen vamman aiheuttamiseen. Ihan kuten pahoinpitelykin.

Saanko kysyä, tunnetko itse vammaisia ihmisiä ja heidän omaisiaan? Suhtaudutko jokaiseen vastaan tulevaan vammaiseen ihmiseen säälien, että voi kun sillä on surkea elämä?

En tunne, mutta en myöskään usko, että kukaan olisi mielummin vammainen kuin terve. Terveys on kuitenkin ihmisille yleensä se kaikkein tärkein asia.

Mun mielestä on siis parempi abortoida vammainen sikiö ja antaa sitten lapselle uusi mahdollisuus syntyä terveenä.

Ihan kiva uskomus tuo, että sama lapsi syntyy sitten uudestaan terveenä. Kiva, mutta naiivi.

 

Kyllä abortoisin.

En haluaisi tahallani aiheuttaa kenellekään vammaista elämää. Toki ihminen voi vammautua muulloinkin vahingossa, mutta jos etukäteen tietää, että tulossa on vammainen lapsi ja siitä huolimatta pitää lapsen, on se mun mielestäni rinnastettavissa tahalliseen vamman aiheuttamiseen. Ihan kuten pahoinpitelykin.

Saanko kysyä, tunnetko itse vammaisia ihmisiä ja heidän omaisiaan? Suhtaudutko jokaiseen vastaan tulevaan vammaiseen ihmiseen säälien, että voi kun sillä on surkea elämä?

En tunne, mutta en myöskään usko, että kukaan olisi mielummin vammainen kuin terve. Terveys on kuitenkin ihmisille yleensä se kaikkein tärkein asia.

Mun mielestä on siis parempi abortoida vammainen sikiö ja antaa sitten lapselle uusi mahdollisuus syntyä terveenä.

Meitä on moneen junaan.
Luuletko että down miettii sitä että kumpa hän ei olisi syntynyt tai että hän olisi terve? Luuletko että ihminen joka ei maallista mammonaa ole saanut miettii tuota samaa? Luuletko että paljon kokenut miettii että kumpa hän ei olisi syntynyt? Jos näin on, niin eikös hänet lähetetä psykiatrille. Joten voimme kai todeta että se ei ole normaali ajatustapa, jokainen on tasapainon löydettyään onnellinen omaan elämäänsä. Myös down, jolla ei varmasti ole yhtä korkeat kriteerit elämän onnellisuudelle ja terveydelle kuin sinulla.

 

Kyllä abortoisin.

En haluaisi tahallani aiheuttaa kenellekään vammaista elämää. Toki ihminen voi vammautua muulloinkin vahingossa, mutta jos etukäteen tietää, että tulossa on vammainen lapsi ja siitä huolimatta pitää lapsen, on se mun mielestäni rinnastettavissa tahalliseen vamman aiheuttamiseen. Ihan kuten pahoinpitelykin.

Saanko kysyä, tunnetko itse vammaisia ihmisiä ja heidän omaisiaan? Suhtaudutko jokaiseen vastaan tulevaan vammaiseen ihmiseen säälien, että voi kun sillä on surkea elämä?

En tunne, mutta en myöskään usko, että kukaan olisi mielummin vammainen kuin terve. Terveys on kuitenkin ihmisille yleensä se kaikkein tärkein asia.

Mun mielestä on siis parempi abortoida vammainen sikiö ja antaa sitten lapselle uusi mahdollisuus syntyä terveenä.

Kyllä se on niin että se lapsi jonka sä tapat sairauden vuoksi, niin on iäksi tapettu ja mahdollinen seuraava lapsi on aivan täysin toinen kuin se ensimmäinen. Näin sanoo lääketiede ja järkikin

 

Kyllä abortoisin.

En haluaisi tahallani aiheuttaa kenellekään vammaista elämää. Toki ihminen voi vammautua muulloinkin vahingossa, mutta jos etukäteen tietää, että tulossa on vammainen lapsi ja siitä huolimatta pitää lapsen, on se mun mielestäni rinnastettavissa tahalliseen vamman aiheuttamiseen. Ihan kuten pahoinpitelykin.

Saanko kysyä, tunnetko itse vammaisia ihmisiä ja heidän omaisiaan? Suhtaudutko jokaiseen vastaan tulevaan vammaiseen ihmiseen säälien, että voi kun sillä on surkea elämä?

En tunne, mutta en myöskään usko, että kukaan olisi mielummin vammainen kuin terve. Terveys on kuitenkin ihmisille yleensä se kaikkein tärkein asia.

Mun mielestä on siis parempi abortoida vammainen sikiö ja antaa sitten lapselle uusi mahdollisuus syntyä terveenä.

Meitä on moneen junaan.
Luuletko että down miettii sitä että kumpa hän ei olisi syntynyt tai että hän olisi terve? Luuletko että ihminen joka ei maallista mammonaa ole saanut miettii tuota samaa? Luuletko että paljon kokenut miettii että kumpa hän ei olisi syntynyt? Jos näin on, niin eikös hänet lähetetä psykiatrille. Joten voimme kai todeta että se ei ole normaali ajatustapa, jokainen on tasapainon löydettyään onnellinen omaan elämäänsä. Myös down, jolla ei varmasti ole yhtä korkeat kriteerit elämän onnellisuudelle ja terveydelle kuin sinulla.

Peesi tälle.
Meidän down on varmaan onnellisin meidän perheen lapsista

 

Joo, abortoisin.

 

En, tän neljännen kanssa oli oma selvä kanta, että osallistun kyllä np-seulaan (mutten ottanut verikoetta), ja jos olisi jotain merkittävää ollut, niin olisin pitänyt lapsen siltikin. PAITSI jos olisi tullut ilmi jotain sellaista, ettei vauva synnyttyään eläisi kuin hetken, silloin olisin tehnyt raskaan päätöksen keskeyttää raskaus. Mutta down ei ole välttämättä kuolemaksi, mutta siinähän olisi sydäntä tutkittu enemmän sitten ja olisi saanut tietää ennusteesta.

Minusta down-lapset (ja aikuisetkin) on suloisia, ja aika harvalla on vakavia oireita.

Samoin toimisin minäkin. Pitäisin jos ei olisi sellainen syndrooma, joka viimeistään heti syntymän jälkeen aiheuttaisi kuoleman. Olen tämän asian kerran joutunut pohtimaan ja silloin tullut tähän tulokseen.

 

Ehdottomasti abortoisin.

 

kyllä abortoisin

 

En pelkän downin takia.

 

Kyllä

 

Kyllä abortoisin.

En haluaisi tahallani aiheuttaa kenellekään vammaista elämää. Toki ihminen voi vammautua muulloinkin vahingossa, mutta jos etukäteen tietää, että tulossa on vammainen lapsi ja siitä huolimatta pitää lapsen, on se mun mielestäni rinnastettavissa tahalliseen vamman aiheuttamiseen. Ihan kuten pahoinpitelykin.

Saanko kysyä, tunnetko itse vammaisia ihmisiä ja heidän omaisiaan? Suhtaudutko jokaiseen vastaan tulevaan vammaiseen ihmiseen säälien, että voi kun sillä on surkea elämä?

En tunne, mutta en myöskään usko, että kukaan olisi mielummin vammainen kuin terve. Terveys on kuitenkin ihmisille yleensä se kaikkein tärkein asia.

Mun mielestä on siis parempi abortoida vammainen sikiö ja antaa sitten lapselle uusi mahdollisuus syntyä terveenä.

Voisit ehkä saada tähän mielipiteeseen erilaista perspektiiviä jos olisit tutustunut vammaisiin ihmisiin (useampaan kuin yhteen). Minulle terveys ei ole tärkein tekijä onnellisuuden kannalta.

 

Teettäisin abortin. Ehdottomasti.

 

En pystyisi elämään abortin kanssa, down-lapsen kanssa hyvinkin. En siis keskeyttäisi raskautta, ellei kyseessä olisi jokin niin vakava poikkeama, että lapsella ei olisi edes mahdollisuuksia elää. Kahden terveen lapsen äitinä en osaa kuvitellakaan, millaista olisi down-lapsen kanssa mutta luotan siihen, että tositilanteessa voimia riittäisi.

 

En pystyis.

En mäkään. Ei meistä kukaan oo täydellinen ja kaikki meistä ois pitänyt abortoida jos sille linjalle mennään.

 

En abortoisi, mistä olenkin aika onnekas.

Meidän esikoinen syntyi yllätysdownina ja kakkosen kohdalla sitten päätettiin jättää lapsivesipunktio väliin koska emme kuitenkaan olisi abortoineet down-lasta ja siksi tuntui turhalta riskeerata raskauden jatkuminen. Joskus olen miettinyt että entä jos olisimme olleet toista mieltä ja laskeskelleet että terveen lapsen haluamme ja sellaisen kanssa jaksamme, mutta toista vammaista lasta ei enää jaksettaisikaan. Silloin meille olisi ollut aika helvetti tiedossa. :/ Lapsivesipunktiossa oltaisiin saatu terveet tytön kromosomit, juuri se mitä oltaisiin eniten toivottu, mutta ajan myötä olisi osoittautunut että tämä terve vauva/lapsi onkin huomattavasti raskaampi hoidettava kuin down ja hänenkään kehityksensä ei mene normaalisti. Jo puolen vuoden iässä heräsivät ensimmäiset huolet ja nyt kolmevuotiaana lasta tutkitaan autismiepäilynä. Viime viikko siskon perheen luona osoitti selvästi kuinka paljon meidän tyttö on kehityksessä jäljessä vuotta nuorempaa serkkuaan ja myös autistiset piirteet korostuivat todella matkan aikana. Tämä ihana, rakas, suloinen pikkutyttö mikä meillä tänäpäivänä on, on kuitenkin aika kaukana siitä mitä kuvittelimme vastasyntyneen vanhempina hänen tänä päivänä olevan. Jos olisimme silloin tienneet varmuudella että meidän voimavarat eivät enää kestä toista erityislasta, lapset kärsivät, parisuhde kariutuu jne niin aika huonosti meillä olisi asiat tänään. Onneksi ei kuitenkaan lähdetty tekemään sitä kakkosta noilla ajatuksilla ja tänäpäivänä kuitenkin ollaan onnellinen perhe joka nauttii näistä lapsukaisista kaikkine pikkuerityisyyksineen. Elämä hymyilee vaikka välillä väsyttäisi ja pelottaisikin. =)

Ja samasta syytä ei myöskään kolmosta uskalleta tehdä sillä asenteella ettei jaksettaisi vammaisen lapsen kanssa. Meille se syntymähetkellä terve lapsi ei kuitenkaan enään koskaan voi tarkoittaa tervettä lasta, vaan ainoastaan sen hetken tilannetta (mikä tietty on huojentava tieto tuossa vaiheessa, muttei missään tapauksessa sulje pois sitä vaihtoehtoa että lapsi olisikin jollain lailla sairas/vammainen).

 

nyt voisin helposti sanoo että en. mutta jos semmonen tilanne tulis oikeesti vastaan niin miettisin pitkään ja hartaasti. luultavasti silloinkin sanoisin että en abortois. ei se oo vauvan homma muovautua mun elämään sopivaks, vaan mun sen elämään.

hienosti sanottu, näin juuri. kaikesta selviää jos on pakko ja tahtoa =)

 

Kyllä abortoisin.

En haluaisi tahallani aiheuttaa kenellekään vammaista elämää. Toki ihminen voi vammautua muulloinkin vahingossa, mutta jos etukäteen tietää, että tulossa on vammainen lapsi ja siitä huolimatta pitää lapsen, on se mun mielestäni rinnastettavissa tahalliseen vamman aiheuttamiseen. Ihan kuten pahoinpitelykin.

Saanko kysyä, tunnetko itse vammaisia ihmisiä ja heidän omaisiaan? Suhtaudutko jokaiseen vastaan tulevaan vammaiseen ihmiseen säälien, että voi kun sillä on surkea elämä?

En tunne, mutta en myöskään usko, että kukaan olisi mielummin vammainen kuin terve. Terveys on kuitenkin ihmisille yleensä se kaikkein tärkein asia.

Mun mielestä on siis parempi abortoida vammainen sikiö ja antaa sitten lapselle uusi mahdollisuus syntyä terveenä.

Voisit ehkä saada tähän mielipiteeseen erilaista perspektiiviä jos olisit tutustunut vammaisiin ihmisiin (useampaan kuin yhteen). Minulle terveys ei ole tärkein tekijä onnellisuuden kannalta.

Tuota olen täällä itsekin yrittänyt monesti sanoa, aika heikolla menestyksellä kuitenkin kun aina minut on lynkattu siinä. Mutta yhä tänäkin päivänä näen tärkeimpänä sen että lapsistani tulisi onnellisia, se terveys tulee vasta kakkosena sen jälkeen.

 

meiän kakkonenkin syntyi terveenä, kunnes sitten iän myötä löytyi kehityshäiriöitä yms. koskaan ei voi etukäteen tietää.
nyt kolmosta oottaessa, otan vastaan mitä annetaan, tämän takia en mennyt mihkään seulontoihin tms. normi ultrat riittää... kohtalo sen päättäköön ja siihen on tyytyminen. =)

 

Kyllä tekisin abortin.

Silloin kun odotin vauvaamme, kävimme kaikki ultrat jotka kunta anoit läpi, sekä maksoimme 4d-ultran ja muutaman ylimääräisen.

Jos olisi ollut merkkiä down-vauvasta niin olisimme tehneet abortin.

Oletteko koskaan ajatelleet sitä, että se suloinen? down vauva kasvaa aikuiseksi, mutta on aina teidän vauvanne.
Mitä sitten kun olette vanhoja ja väsyneitä? Mitä sille vauvalle sitten tapahtuu.
Laitatteko sen hoidon sisarusten harteille, jotka eivät koskaan pyytäneet vammaista sisarusta.

Silloin kun odotin vauvaa, tuttuni jo vanhempi nainen, jolla on kaksi tervettä poikaa ja 1 down-poika (ovat jo täysi-ikäisiä) sanoi, että jos saisi ajan käännettyä takaisin raskausaikaan niin tekis abortoisi down vauvansa.
Hän kertoi, että rakastaa jokaista lastaan, mutta ei koskaa toivoisi kenenkään kohdalle sitä mitä he ovat eläneet down-vauvan kanssa.

Vaikka kaikki sanovat kuinka se down lapsi on niin enkeli ja aurinkoinen niin se kasvaa ja siitä tulee aikuinen ei niin aurionkoinen, ikuinen huollettava.

 

Kyllä.