G. Hurjinta mitä olet tehnyt suuttuessasi?

olimme juuri muuttaneet miehen kanssa yhteen, hän siis muutti minun kämppääni. Meillä oli kova riita ja mies lähti ovet paiskoen kotoa. Minä sillä välin hajottelin hieman hänen tavaroitaan..mm. leikkelin pieneksi silpuksi kalliin vallilan verhon, hajotin peilin ja muitakin hänen tavaroitaan. Pakkasin hänen vaatteensa jätesäkkiin ja olin kovasti sitä mieltä että saa painua sinne mistä on tullukin. Noh..kyllähän minä lepyin ja kieltämättä harmitti erityisesti se verhon kohtalo ;P

 

Olen rikkonut lasin päähäni.

 

-Kännyköitä olen nuoruudessani paiskonut paskaksi ainakin 5 kappaletta, nykyään ei kehtaa kun ei raaski ostaa uutta

-olen heittäny raivopäissäni haarukan ja veitsen kädestäni kohti seinää ja mies siirtyi just linjalle saaden haarukan jalkaansa :ashamed:

-oon paiskonut ovia niin et taulut / kellot on tippunu seiniltä ja menny rikki (ihme että ovet on säilyny ehjinä)

-oon heittäny ruokaa roskiin jos siitä on kuittailtu jotain

-oon pakannu miehen vaatteita pusseihin ja heitelly ulos sitämukaa kun täyttyy kun se levittelee niitä pitkin asuntoa, sen sukkia voi olla jopa kirjahyllyssä |O

-Pahinta mussa on kuitenkin toi verbaalinen lahjakkuus, osaan iskee kun käärme sanallisesti just siihen kohtaan et toinen pimahtaa / murtuu / hajoaa... :ashamed:

 

Paiskasin pellillisen juuri leivottuja mokkapaloja miehen naamalle ja vaatteille. Ihana sotku tuli ku se kuorrutuskin oli vielä löysää ja jälkeenpäin otti päähän et tuhlasin hyvät mokkapalat idioottiin!

 

Kaatanut mehut parketille.

 

Lyöny kitaran päreiks...

 

Jos muo suututtaa, niin lähen tilanteesta pois, joten mitään ei oikein tapahtu. Mutta kerran mies aloitti oikein valitusvirren siitä, kun teen niin pahaa ruokaa hänen mieletä. Sanoin sille, että tee ite ruuas. Mies vastas, että sä kuitenkin teet, kun et osaa keittiöstä pysyä irti. No noin olisin tehnykkin, jos mies ei olisi tuota sanonut. Nimittäin päätin, että minähän en tee hänelle viikkoon ruokaa. Olin äitiyslomalla, joten tein miehen ollessa töissä itselle ruokaa. Kun mies tuli kotiin, niin hän sai itse alkaa itelle väsäämään ruokaa, jota hän ei osaa sitten lainkaan tehdä. Enää ei moiti ruokaani.

 

Heittänyt miestä isolla keittiöveitsellä. Osu seinään terä eellä. Sillon harmitti, ettei osunu mieheen, nyt olen ihan tyytyväinen, että meni ohi.

 

Puukotin yhtä nallea, jonka olin antanut yhdelle exälleni tämä tapahtunut teini-iässä ja eroa siinä oltiin tekemässä . Niin ja ex ei ollut kotona, joten sen ei ollut tarkoitus olla mikään uhkaus hänelle, en ole väkivaltainen Se oli vaan mielenosoitus

 

Teininä paiskannut huoneeni oven kiinni niin että kello tippui seinältä ja huoneen ovi jumiutui eikä sitä saanut auki ilman apuvoimia.
Joskus 5v lyönyt siskoni otsaan ruokaveitsellä, jäi naarmu.
Eksästä erotessani muutin salaa pois sen työpäivän aikana ja tyhjensin koko asunnon huonekaluistani ja tavaroista. Eksälle jäi kukka ja kirjahylly odottamaan kotiinpaluuta, kukan ruukunkin vein koska se oli minun.
Kaatanut kaikki viinat lavuaariin ja niitä oli paaaljon. Harmittaa.

Jos suutun niin musta lähtee hirveä huuto, mökötän ja loukkaan sanallisesti. Harvoin riehun muuten.

 

kiva kuulla etten ole ainoa raivotautinen hullu jolla on lapsia olen kyllä hiukan rauhoittunut lastensaannin jälkeen , joskin nyt tulee sit raivottua lapsille. viimeviikolla paiskasin haarukan juniorin lautaselle niin että bologneset lensi- seinät, katto,kaksi ovea,ikkuna ja tietysti valkoiset verhot sai sit putsailla. tällä viikolla potkin lasten leikkikeittiön palasiksi-> roskiin, ja puolenkymmentä muutakin lelua lähti roskiin, ja muutama siinä sivussa kirppissäkkiin salaa että on nyt vähemmän siivottavaa kun ei ne lelut tunnu menevän paikalleen. mitä olen tehnyt ennen lapsia,toisille aikuisille,sitä en uskalla edes ajatella... nyt keskityn olemaan parempi äiti ja kadun näitä syvästi pitkän aikaa.

 

Kyllä mä saatan oikeen kiukuissani riuhtoa tuota miestä.

 

Kuristanut eksää kun sain tarpeekseni sen hakkaamisesta. Tajusin mitä teen, otin kamat ja lähdin. Sen jälkeen en ole koko tyyppiä nähnyt ja hyvä niin.

 

[QUOTE="jaiks";25915596]kiva kuulla etten ole ainoa raivotautinen hullu jolla on lapsia olen kyllä hiukan rauhoittunut lastensaannin jälkeen , joskin nyt tulee sit raivottua lapsille. viimeviikolla paiskasin haarukan juniorin lautaselle niin että bologneset lensi- seinät, katto,kaksi ovea,ikkuna ja tietysti valkoiset verhot sai sit putsailla. tällä viikolla potkin lasten leikkikeittiön palasiksi-> roskiin, ja puolenkymmentä muutakin lelua lähti roskiin, ja muutama siinä sivussa kirppissäkkiin salaa että on nyt vähemmän siivottavaa kun ei ne lelut tunnu menevän paikalleen. mitä olen tehnyt ennen lapsia,toisille aikuisille,sitä en uskalla edes ajatella... nyt keskityn olemaan parempi äiti ja kadun näitä syvästi pitkän aikaa.[/QUOTE]

No just. Tosi "hauskaa"

 

Niimpä...mä olen parisuhgteessa ottanu 17 vuotta selkääni juuri tämän syyn nojalla...kun tarpeeksi ärsyttää niin kuka vaan. Että oikein hyvä syy!

Tasapainoinen ihminen ei tuollaisia asioita tee, tänään tajuan sen, enkä edes ala luettelemaan mitä itse olen tehnyt, vaarantanut moneen kertaan koko perheen hengen. On ihan turha sanoa, että juu, on eri asia heittää kaakaot naamalle kun koko muki päin päätä. Jos on siinä jamassa, ettei pysty toimiaan rajoittamaan, ei todella huomaa kumpi siitä kädestä lähtee, koko iso muki vai pelkät kaakaot.

Toisinsanoen jos temperamenttisen ihmisen on sinusta sopivaa tehdä mitä vaan, muista se kun olet itse uhri.

Niin no, tasapainoinen ihminen ei myöskään roiku 17 vuotta hakattavana...
Mielestäni ero on siinä, että suuttumuksesta huolimatta, katsoo että heittää vain vaaratonta (eli nyt esim. juomaa) eikä sitä mukia.

 

Ennen lapsien saamista olin kyllä aika kiukkuinen. Jälkikäteen hävettää mutta pistän ne murros/teini iän piikkiin. Muutamia kohokohtia oli kun petettynä leikkasin poikaystävän kaikki bokserit palasiksi ja jahtasin imurilla jonka paiskoin palasiksi ovea vasten kun toinen lukkiutui vessaan... :ashamed: Muutama ikkuna tullut rikottua kanss.. 16vuotiaana hyppäsin parvekkeelta kun poikaystävä jäi kiinni parhaan ystäväni kanssa vehtaamisesta eikä päästänyt mua ulos kämpästään vaan halusi sopia. No mä en sitten halunnut ja omaan nilkkaan se sitten kolahti loppupeleissä.

 

-seinään on lentänyt mm.kynttilä(niitä paksulasisia??),täysi mehukannu(lasinen),puhelin,lasi jne..
-miestä olen läväyttänyt avokämmenellä naamaan
-miehen päälle kaatanut kylmän viileesti täyden kaljatuopin
-makkaraperuna-annos lensi lattialle,en muute oo ruokia viskonu

 

nostetaan

 

Rikoin kokonaisen kahviastiaston ensimmäisen avokkini lattialle. Yksi kerrallaan 6 aluslautasta, kuppia, jälkiruokalautasta... Olin niin raivona, että avokki ei uskalanut muuta kuin seistä avuttomana ja tapittaa mykistyneenä vierestä. Ihan kuin olisin kyyneleitä silmissä nähnyt.

Ai niin, ja viimeisimmän avokin sohvan viiltelin puukolla silpuksi. Mutta tietenkään lapset eivät sitä olleet näkemässä. Lasten edessä ei käyttäydytä kuin mielipuoli, niin se vaan on.

 

joskus parikymppisenä otimme kaverilla pohjia, kun suutuin jostain ja paiskasin jakkaran ikkunan läpi..
samoihin aikoihin hermostuin silloiseen poikaystävään ja HYPPÄSIN liikkuvasta autosta keskellä metsää, korkeakorkoiset saappaat jalassa ja minihame päällä.. hame repesi ja nilkka murtui, mutta silti linkutin metsään ja huusin että "painu vittuun, en tule kanssasi mihinkään"
ja ihan selvinpäin olin , joten meni ilmeisesti kuukautisten piikkiin . omaa luokkaansa ovat myös kohtaukset, joita sain esikoista odottaessa.... mm. hain sinappipullon ja pruuttasin miehen boksereiden sisään, kun ei lähtenyt keskellä yötä hakemaan minulle grilliruokaa

 

Suutuin kerran niin että autolla lähtiessäni suditin ykkösellä täydet ja melkein kakkosella (ei jaksanut sutia).

En yleensäkään paisko tavaroita enkä riko mitään koska vituttaa sitten korjata niitä tai ostaa uusia...

 

Joskus olen heittänyt miehen vaatteet pihalle. Naapuri kantoi ne takaisin... "teillä oli vissiin jotain pyykkejä pudonnu..." noloo. Ja meni hukkaan, kun mies ei siis ollut edes paikalla, viipymisestään suutuinkin (kun itsellä meni jumppa ohi, eikä voinut edes soittaa että viipyy...)(Siis meillä oli pieniä lapsia, joita ei voinut jättää yksin)

Sama mies oli sellainen, joka heitteli esineitä suuttuessaan, ärsytti kun rikki meni mitä milloinkin, kallistakin. Itse en yleensä riko mitään. Vuosia yritin saada puheella miestä lopettamaan huono tapansa, ajattelin aina että seuraavan kerran kun se suuttuessaan rikkoo jotain niin rikon itse sen jälkeen jotain joka harmittaa miestä tosi paljon. Suunnittelin sen kameran rikkomista, tai tietokoneen, mutta olin niin pihi ja järkevä ja rahat aina vähissä että en voinut sitten noita rikkoa, ne kun oli aika kalliita ja tarpeellisiakin. Meillä oli miehn äidiltä saatu arvokahvikalusto, jonka sitten päätin näyttävästi rikkoa. Seuraavan kerran kun mies suuttui (heitti viinilasin seinään, lasi rikki ja punkkua valkoisessa tapetissa, savupiipun rappauksessa kolhu), otin keittiöjakkaran, kiipesin sinne ylähyllyn tietämiin ja aloin pudotella niitä kahvikaluston osia yksi kerrallaan...

No seuraavaksi sitten lensinkin minä. Eikä se liitto niin kauaa sitten sen jälkeen jatkunutkaan.

 

Löin nyrkillä autotallin ovesta läpi.

 

Repinyt kirjan kappaleiksi tai huutanut karmealla alkuihmisen äänellä naamapunaisena.

 

Kerran humalassa pankkiautomaatilta lähtiessä kolme teinipoikaa yritti viedä mun lompakon ja hermot kärähti täysin, löin yhtä täysillä nenään ja se putosi siihen, sitten sain vielä toisen kiinni ja hakkasin sen poloisen niin tohjoksi, että ambulanssilla hakivat tyypin, onneksi se kolmas pääsi karkuun. Jälkeenpäin olen miettinyt kuinka pahasti pojalle olisi voinut käydä ja kiitellyt korkeampia voimia että "vain" nenä, kallonpohja, leukaluu ja solisluu murtui ja kuusi hammasta meni poikki. Eniten ihmetytti oikeudessa pojan äidin kommentti "sitä saa mitä tilaa"