eilen 13:35
Lapin Kansan mukaan Reindeerspotting -elokuvan päähenkilö Jani on kuollut. Kuolema ei aiheutunut huumausaineiden yliannoksesta. Janin tarina sai sellaisen lopun, jota kukaan ei olisi toivonut. Omasta puolestani esitän surunvalittelut hänen omaisille ja ystäville. Vaikka näin Janin vain valkokankaan välityksellä, syntyi kuva sympaattisesta ja herkästä ihmisestä jokin liikahti sisälläni.
Jani tullaan muistamaan pitkään Reindeerspottingin kautta. Hän jää muistuttamaan meitä inhimillisyydestä yhteiskunnan reunalla. Jani antoi kasvot huumeongelmalle ja teki samalla lihaksi suomalaisen sosiaalipolitiikan ideologisen välinpitämättömyyden. Kuolleen Janin tarina kelpaa varmasti myös moralisteille valistustarinaksi näin käy kun käytät huumeita. Paskat sanon minä. Janin elämästä pitää oppia ja kunnioittaa siten hänen muistoaan. Voiko päihdeongelmien luonne tulla paremmin näkyväksi kuin Reindeerspottingissa? Eikö sosiaali- ja päihdepolitiikan tekijöiden ihmisyyteen koske, kun jälleen yksi ihminen ihminen on menetetty.
Sulloisin mieluusti Lapin Kansan lehtiversion niiden ihmisten suuhun, jotka sanoivat elokuvan antavan liian positiivisen kuvan huumeista. Te parat ette näe metsää puilta. Kyse ei huumeista, vaan sosiaalisista ongelmista, kasautuvasta huono-osaisuudesta, alas ajettavista mielenterveys- ja hoitopalveluista, yksilön kamppailusta selvitä järjissään markkinaliberalismin yltiöpäisessä maisemassa. Janin elämä oli valkokankaalle tallennettuna kuva Suomesta 2000-luvulla. Hänen kohtaloonsa saattoi huumeilla olla välillistä merkitystä, mutta sen juuri löytyy muualta. Myyrmanni, Jokela, Kauhajoki, kasvavat nuorten mielenterveysongelmat ja samalla romutettava palvelujärjestelmä.
Janin elämä ja kuolema siirtyvät jatkoksi uutta suomalaista kertomusta. Se on kertomus välinpitämättömyydestä, kvartaalitalouden riemuvoitosta, rahan ylivallasta ja kirkassilmäisen oikeistohallituksen moraalin alhaisuudesta, loasta ja arroganssista.
Omaisia ja ystäviä ei varmasti lohduta, mutta Janin elämällä oli iso merkitys. Hän kosketti ainakin hetkellisesti 60 000 suomalaisen sisintä ja herätti inhimillisiä tunteita juuri niitä jotka olemme kansakuntana kadottamassa.