Olet oikeassa, alunperinhän ei ollut mitään eri uskonsuuntia kristinuskossa vaan yksi, yhteinen uskovien porukka, ja seurakuntien nimetkin meni paikkakunnan mukaan. Eli jos menis oikein, niin Hesassa ois vaan vaikka Töölön seurakunta, Haagan seurakunta jne, sit ois kauempana Järvenpään, Mäntsälän srk.ok, no mutt mites sitten kun ei raamatussa mun käsittääkseni ole lueteltu seurakuntia nimillä? ei siellä lue että helluntai seurakunta ja vaikk lukiskin niin mikä niistä, niitäkin on nykyään kai kymmeniä eri suuntia eri nimillä? ev.lut ja vapaat on kanssa hajallaan kuin jokisen eväät....mistä kaikki tietää että heistä tai heidän seurakunnastaan sitte puhutaan siellä raamatussa? Kaikki kuitenki väittävät seuraavansa samaa jumalaa ja lukevansa samaa kirjaa.
(Mutta seurakunnissa oli suht sama oppi jokaisessa, ne oli apostolien tiukassa vahdissa, eli ei siellä mikään kirjava "sallitaan nyt kaikki"-meininki ollut)
Mutta sitten, 100-luvun kieppeillä, kun apostolit oli kupsahtaneet ja ei ollut enää alkuperäisiä hemmoja vahtimassa oppia, alkoi vallata sijaa semmonen kuin kirkollisuus ja kankea uskonnollisuus.
Aikaisemmin kristinusko oli ollut yksinkertaista, hikisten kalastajamiesten ylläpitämää iloista uskoa jossa vaan ihmisiä tupsahti uskoon ja kastettiin, oli ihmeitä jne.ja spontaanimpaa menoa.
Mutta sit 100-vuoden jälkeen rupesi tulemaan kaavut, hitaat liturgiat ja muu, joka palvelee ihmisen omaa kunnianhimoa ja halua asettaa itsensä korkeaan asemaan, piispaksi jne. Kristinusko kyllä levisi 300-luvulla kun vainot oli loppuneet, mut sisältäpäin silloin se oli jo kuivan kirkollinen kuin korppu.
Eli mikä on lähellä alkuperäistä, on seurakunta joka julistaa heti ekana:
-usko syntisi anteeksi/ota Jeesus vastaan niin pelastut. Tämä on tärkein.
-siellä kerrotaan mitä kivaa Jumala on tehnyt viime aikoina omassa elämässä -> kertoo puhujan omakohtaisesta uskosta ja että on kohdannut oikeesti Jumalan
-armolahjoja ja ihmeitäkin on välillä, vaikka ne ei oo välttämättömiä
Missä taas on liian vaikeeksi tehty pelastuminen tai se tulee järjestyksessä numerolla 1237:
-Kierrä nyt sen kynttilän kanssa alttarilta sinne sun tänne ja sit hiljennyt Pyhän Jumalansynnyttäjän jälkeistä sunnuntain saarnaa kuulemaan, kun olet hyrissyt ave Marian ja vigilan jajajaja....
-puhuja julistaa naama pitkällä ja määkivällä äänellä "kristinuskossa on hienoja periaatteita ja hyveitä kuten kärsivällisyys ja laupeus..."
->joka uskonnossa on periaatteita, mutta kristinuskossa niiden kunnioittaminen ei vielä pelasta. Yksin Jeesuksen vastaanottaminen pelastaa.
Missään vaiheessa ei kirkollisessa paikassa kerrota uskoontulosta ja miten se Reiska siellä kirkon penkissä voisi pelastua juuri sinä päivänä, kas kun ne papitkaan ei ole välttämättä tulleet uskoon ja uudestisyntyneet.
Väänsin ratakiskosta, mutta toivottavasti pääsit jyvälle aidon uskon ja kirkkouskonnon eroista.