Onnelliset äidit ja odottajat vm-90!
- Viestiketjun aloittaja äippä90
- Ensimmäinen viesti
Joukkoonne liittyi -90 syntynyt äiti jonka esikoinen syntyi 8.10.08, ja toivottavasti seuraava tulosssa 
sellaisia oireita ompi ollu ja jos on niin laskujen mukaan viikolla 8 huomenna varmuus asiaan Esikoinen oli vähän huomaamattomampi tapaus olin neljännellä kuulla raskaana kunnes sen huomasin
sellaisia oireita ompi ollu ja jos on niin laskujen mukaan viikolla 8 huomenna varmuus asiaan Esikoinen oli vähän huomaamattomampi tapaus olin neljännellä kuulla raskaana kunnes sen huomasin
tannn
kyllä on aikaa sitte viime kirjotuksen. Meille syntyi 6.1.10 pikkuinen prinsessa. painoa tytöllä oli 4150 ja pituutta 54cm. Synnytys eteni hienosti 6cm mutta sitten ei enään tapahtunut mitään.. lääkäri teki sisätutkimuksen ja totesi virhe tarjonnan. vauva oli tulossa suu edellä ja sitten päädyttiin hätäsektioon. vauvalla ei sinänsäollu mitään hätää mutta ei se olis mahtunut kuitenkaan tuleen ala kautta ulos. Me siinä sitten miehen kanssa vähän pelästyttiin mutta ei se kuitenkaan niin pommi uutinen ollu että oltais hätäännytty. Kätilö oli aivan mahtava ja kerto koko ajan mitä tehdään nyt ja jos ei onnistu mitä siitä seuraa yms yms.. Miehen kans lupas pelata yatzya pari kierrosta jos mies olis halunnu. no, me sitten valmistauduttiin leikkaussaliin ja sinne kun pääsin sain 2 epiduraalin lisäks spinaalin ja olo oli aikamoinen, miehelle nauroin ku se tuli saliin liian pieni takki päälllä et täytyy varmaan laitta mies laihdutuskuurille. no, vauva oli tosi kiinnittyny jo lähtökuoppiin ja lääkäri joutukin sitä aika lailla repiin sieltäpois. mutta kaiken päätteeks saatiin terve ja terhakka tyttö. :heart: Oli aivan erilainen synnytys mitä oli kuvitellu, kun aatteli et kyllä mä alakautta synnytän, mut ei se aina niin mee.
Mitenkäs teillä muilla on mennyt? uus vuosi ja uudet kujeet. paljon oli uusiaki pinossa, kaikille tervetuloa!!! =)
Tannn ja minttu 10vrk :flower: =)
painoa tytöllä oli 4150 ja pituutta 54cm. Synnytys eteni hienosti 6cm mutta sitten ei enään tapahtunut mitään.. lääkäri teki sisätutkimuksen ja totesi virhe tarjonnan. vauva oli tulossa suu edellä ja sitten päädyttiin hätäsektioon. vauvalla ei sinänsäollu mitään hätää mutta ei se olis mahtunut kuitenkaan tuleen ala kautta ulos. Me siinä sitten miehen kanssa vähän pelästyttiin mutta ei se kuitenkaan niin pommi uutinen ollu että oltais hätäännytty. Kätilö oli aivan mahtava ja kerto koko ajan mitä tehdään nyt ja jos ei onnistu mitä siitä seuraa yms yms.. Miehen kans lupas pelata yatzya pari kierrosta jos mies olis halunnu. no, me sitten valmistauduttiin leikkaussaliin ja sinne kun pääsin sain 2 epiduraalin lisäks spinaalin ja olo oli aikamoinen, miehelle nauroin ku se tuli saliin liian pieni takki päälllä et täytyy varmaan laitta mies laihdutuskuurille. no, vauva oli tosi kiinnittyny jo lähtökuoppiin ja lääkäri joutukin sitä aika lailla repiin sieltäpois. mutta kaiken päätteeks saatiin terve ja terhakka tyttö. :heart: Oli aivan erilainen synnytys mitä oli kuvitellu, kun aatteli et kyllä mä alakautta synnytän, mut ei se aina niin mee. Mitenkäs teillä muilla on mennyt? uus vuosi ja uudet kujeet.
paljon oli uusiaki pinossa, kaikille tervetuloa!!! =)Tannn ja minttu 10vrk :flower: =)
Onnea tannn :flower: =)
Mun stressaaminen on vähentynyt aika paljon ja nyt alkaa 11 raskausviikko. Vatsaa tuntuu jo nyt löytyvän ja mitään lihomista tä ei ole. Käytän vanhemmillani väljiä vaatteita, koska haluan ensin käydä ultrassa tarkistuttamassa että kaikki on kunnossa ennen kun kerron vauvauutiset.
Mun stressaaminen on vähentynyt aika paljon ja nyt alkaa 11 raskausviikko. Vatsaa tuntuu jo nyt löytyvän ja mitään lihomista tä ei ole. Käytän vanhemmillani väljiä vaatteita, koska haluan ensin käydä ultrassa tarkistuttamassa että kaikki on kunnossa ennen kun kerron vauvauutiset.
Täällä myös yksi odottaja vm. 90.
Juuri tänään tein raskaustestin, joka näytti plussaa. Melkein pyörryin kun katsoin. Pari tuntia makasin sängyllä ja järkeilin, että miten tämä voi olla mahdollista. Vakituisessa parisuhteessa olen kyllä ollut jo kauan, mutta kun ei tähän elämäntilanteeseen "sitten millään sopisi tuo lapsi". Juuri olen koulut saatu käytyä loppuun ja työpaikan saanut. Cerazetteä olen syönyt ja kaikki ajallan ottanut, koska olen joutunut yhden abortin läpikäymään enkä uudestaan sitä tee. Nyt on vaan niin järkyttynyt olo. Mutta kai tässä muutaman kuukauden sisällä sitten sisäistän tämän asian että äidiksi olen tulossa. Pelottaa vain tuleva vastuu pienestä elämästä, entä jos en pärjääkkään?
Kaiken lisäksi poikaystävä soitteli äsken töistä ja kerroin asiasta, ei todellakaan tykännyt. Yritti suostutella aborttiin, vaikka tietää mielipiteeni asiasta. Ei luvannut tulla edes kotia yöksi. Voimaton ja itkuinen olo. Reakoiko nämä miehet aina noin tähän asiaan?!
Juuri tänään tein raskaustestin, joka näytti plussaa. Melkein pyörryin kun katsoin. Pari tuntia makasin sängyllä ja järkeilin, että miten tämä voi olla mahdollista. Vakituisessa parisuhteessa olen kyllä ollut jo kauan, mutta kun ei tähän elämäntilanteeseen "sitten millään sopisi tuo lapsi". Juuri olen koulut saatu käytyä loppuun ja työpaikan saanut. Cerazetteä olen syönyt ja kaikki ajallan ottanut, koska olen joutunut yhden abortin läpikäymään enkä uudestaan sitä tee. Nyt on vaan niin järkyttynyt olo. Mutta kai tässä muutaman kuukauden sisällä sitten sisäistän tämän asian että äidiksi olen tulossa. Pelottaa vain tuleva vastuu pienestä elämästä, entä jos en pärjääkkään?
Kaiken lisäksi poikaystävä soitteli äsken töistä ja kerroin asiasta, ei todellakaan tykännyt. Yritti suostutella aborttiin, vaikka tietää mielipiteeni asiasta. Ei luvannut tulla edes kotia yöksi. Voimaton ja itkuinen olo. Reakoiko nämä miehet aina noin tähän asiaan?!
Hei kaikki uudet odottajat ja vauvan saaneet Me olemme muuttaneet keski-pohjanmaalle kaustiselle ja asumme paritalo neliössä aviomieheni ja kohta 5kk ikäisen pojan kanssa. Nico pojalla oli tällä viikolla 4kk neuvola ja painoa oli 8,130kiloa ja pituutta 65,5cm, kääntyy jo hienosti masulleen ja monipuolista ruokaa saa Synnytys oli tosiaan aika rankka mutta alateitse kumminkin tunnin ponnistusvaiheen jälkeen syntyi palautuminen synnytyksestä oli nopeaa ja jälkivuotoa oli noin kuukausi. nyt opiskelen lapsi-ja perhetyön perustutkintoa loppuun täällä Kaustisella ja mieheni on vielä ammattikoulussa logistiikka puolella. Tässä on jo toista raskautta vähän epäilty kun menkat pitäis viimeistään ylihuomenna alkaa, mutta toisaalta en halua vielä toista lasta kun nicokin on niin pieni vielä ja koulun haluan nyt loppuun
Me olemme muuttaneet keski-pohjanmaalle kaustiselle ja asumme paritalo neliössä aviomieheni ja kohta 5kk ikäisen pojan kanssa. Nico pojalla oli tällä viikolla 4kk neuvola ja painoa oli 8,130kiloa ja pituutta 65,5cm, kääntyy jo hienosti masulleen ja monipuolista ruokaa saa Synnytys oli tosiaan aika rankka mutta alateitse kumminkin tunnin ponnistusvaiheen jälkeen syntyi palautuminen synnytyksestä oli nopeaa ja jälkivuotoa oli noin kuukausi. nyt opiskelen lapsi-ja perhetyön perustutkintoa loppuun täällä Kaustisella ja mieheni on vielä ammattikoulussa logistiikka puolella. Tässä on jo toista raskautta vähän epäilty kun menkat pitäis viimeistään ylihuomenna alkaa, mutta toisaalta en halua vielä toista lasta kun nicokin on niin pieni vielä ja koulun haluan nyt loppuun Malinanne: Luulenpa, että ollaan oltu samalla ala-asteen ensimmäisellä luokalla, koska näemmä samalta paikkakunnalta ollaan kotoisin. Onnea paljon vauvan saamisesta!
Itse olen vuonna -90 syntynyt, en vielä äiti enkä odottajakaan. Vauvakuume on kyllä hyvinkin korkea, mutta haluan miettiä asian loppuun asti, ennen kuin alan mieheni kanssa yrittää lasta. Opiskelen yliopistolla lastentarhanopettajaksi ensimmäistä vuotta ja aviomiehellänikin on vielä opiskelut kesken ammattikorkeakoulussa.
Miten teillä on lähtenyt arki sujumaan pienen lapsen kanssa? Koetteko, että se on ennemminkin voimavara, kun on nuori, niin jaksaa paremmin? Entä miten olette selvinneet taloudellisesti? Mielelläni kuulisin omanikäisteni kommentteja siitä, minkälaista on, kun on pieni lapsi.
Onnea paljon vauvan saamisesta!Itse olen vuonna -90 syntynyt, en vielä äiti enkä odottajakaan. Vauvakuume on kyllä hyvinkin korkea, mutta haluan miettiä asian loppuun asti, ennen kuin alan mieheni kanssa yrittää lasta. Opiskelen yliopistolla lastentarhanopettajaksi ensimmäistä vuotta ja aviomiehellänikin on vielä opiskelut kesken ammattikorkeakoulussa.
Miten teillä on lähtenyt arki sujumaan pienen lapsen kanssa? Koetteko, että se on ennemminkin voimavara, kun on nuori, niin jaksaa paremmin? Entä miten olette selvinneet taloudellisesti? Mielelläni kuulisin omanikäisteni kommentteja siitä, minkälaista on, kun on pieni lapsi.
Moikka! :wave:
Täällä 19v (vm-90) 5kk ikäisen tytön äiti. Tällä hetkellä asumme Kouvolassa, mutta olemme muuttamassa piakkoin Lahteen, minä, Leona ja avomieheni. Uudet kaverit meseen, sähköposteiluun ja ihan oikeisiinkin tapaamisiin on enemmän kun tervetulleita!
Meillä menee hienosti, Leona on "helppo lapsi". Maistelee soseita ja tekee hampaita. Viime neuvolassa, eli 5kk neuvolassa mitat olivat 65cm ja 7030g. Pieni sirpakka tirpakka siis!
Minulle saa laittaa yv:tä tai lisäillä messengeriin. Täytyy nyt painua nukkumaan, täytyy huomenna lukea tarkemmin tätä palstaa.
Täällä 19v (vm-90) 5kk ikäisen tytön äiti. Tällä hetkellä asumme Kouvolassa, mutta olemme muuttamassa piakkoin Lahteen, minä, Leona ja avomieheni. Uudet kaverit meseen, sähköposteiluun ja ihan oikeisiinkin tapaamisiin on enemmän kun tervetulleita!
Meillä menee hienosti, Leona on "helppo lapsi". Maistelee soseita ja tekee hampaita. Viime neuvolassa, eli 5kk neuvolassa mitat olivat 65cm ja 7030g. Pieni sirpakka tirpakka siis!
Minulle saa laittaa yv:tä tai lisäillä messengeriin. Täytyy nyt painua nukkumaan, täytyy huomenna lukea tarkemmin tätä palstaa.
tannn
Meillä on nyt1 kk 1vk ikäinen tyttö, ja alku on sujunut vaihtelevasti. Ensimmäisestä viikosta en muista mitään, olin niin kovissa lääkkeissä ja muutenkin tosi väsynyt. Mulle kun tehtiiin hätäsektio. Menetiin 2 litraa verta ja siks olo oli tosi väsynyt. Ekan viikon aikana kävi kuitenkin paljon vieraita ja en kyllälaittanut ite tikkuakaan iristiin niitten passaamiseks. Melki kaikki toi tarjottavaa ja aina joku osas kahvit keittää ja kaapista ettiä astiat. Muttaen tuntenu huonoo omaa tuntoo siitä, se oli niitten ihmisten ite antamaa apua ja se oli tarpeen. kaikille siis kiitos!
Se mitä mariuska kysyit tästä nuoruudesta, ei mun mielestä oo mikään voimavara.tai se riippuu varmaan ihan ihmisestä. jokaisella niitä voimia on eri määrä. itellä on ollu oikeestaan koko kuukauden ajan niin et olo on välil tosi pirtee ja ilonen ja niitä voimia on tosi paljon kaikkeen, mut välillä taassit tuntuu et ei jaksa lastaeikä mitään muutakaan. kaikki itkettää eikä osaa olla lapsesta kiitollinen ja onnellinen. Mut onneks tiedän et se on normaalia ja kuuluu tähän palautumiseen. tyttö kun oli 3 ja puoli viikkoo vietiin se mummulaan yöks ku tuntu et ttarttee ihan vaan kahen keskistä aikaa miehen kans. ja kyl se oli niin ihana piristys että. voi olla et joku ajattelee et oon vastuuntunnoton äiti, mut mä tiedän ja tunnen itteni et mä tarvin omaaaikaa ja aikaa miehen kans. mä en halua että meidän parisuhde kariutuu sen takia että sen eteen ei oo tehty mitään. ja jokainen on äiti omalla tavallaan.
kuinka pärjätään taloudellisesti? Jaa-a.. ei sitä vielä huomaa menoissa että on yks enemmän. totta kai pitää ostaa vaipat ja korviketta jos tarvii. tässä eletään nyt muutenkin niin tiukasti kun mies on työttömänä ja mä saan vaan äitiysrahaa, mut kyllä kaikki järjestyy. omat vanhemmat on ollu apuna jaisopvanhemmat on sanonu et jostulee tosi tiukka paikka saa käydä niitten luona. =) etttä eiköhän tästä selvitä.
Meillä arki rupee saamaan jo jonkinlaista rytmiä, ja väsymys rupee väistyyn. seuraavaks yritetään saada ulkoilu mukaan päivärytmiin. tyttö on nyt nuhassa ja yöt on hiukan levottomia mutta nukuttua saa kuitenkin. kyllä tää laps niin on muuttanu koko elämän että, ei siihen osaa yhtäään varautua. tässsä meidän arjesta ja ajatuksistani jotain ihan ilman kaunisteluja.. =)
kaikille onnea odotukseen, vauva-arkeen ja vauvakuumeiluun!!!! :heart: :hug: :flower:
Muttaen tuntenu huonoo omaa tuntoo siitä, se oli niitten ihmisten ite antamaa apua ja se oli tarpeen. kaikille siis kiitos! Se mitä mariuska kysyit tästä nuoruudesta, ei mun mielestä oo mikään voimavara.tai se riippuu varmaan ihan ihmisestä. jokaisella niitä voimia on eri määrä. itellä on ollu oikeestaan koko kuukauden ajan niin et olo on välil tosi pirtee ja ilonen ja niitä voimia on tosi paljon kaikkeen, mut välillä taassit tuntuu et ei jaksa lastaeikä mitään muutakaan. kaikki itkettää eikä osaa olla lapsesta kiitollinen ja onnellinen. Mut onneks tiedän et se on normaalia ja kuuluu tähän palautumiseen. tyttö kun oli 3 ja puoli viikkoo vietiin se mummulaan yöks ku tuntu et ttarttee ihan vaan kahen keskistä aikaa miehen kans. ja kyl se oli niin ihana piristys että.
voi olla et joku ajattelee et oon vastuuntunnoton äiti, mut mä tiedän ja tunnen itteni et mä tarvin omaaaikaa ja aikaa miehen kans. mä en halua että meidän parisuhde kariutuu sen takia että sen eteen ei oo tehty mitään. ja jokainen on äiti omalla tavallaan. kuinka pärjätään taloudellisesti? Jaa-a.. ei sitä vielä huomaa menoissa että on yks enemmän. totta kai pitää ostaa vaipat ja korviketta jos tarvii. tässä eletään nyt muutenkin niin tiukasti kun mies on työttömänä ja mä saan vaan äitiysrahaa, mut kyllä kaikki järjestyy. omat vanhemmat on ollu apuna jaisopvanhemmat on sanonu et jostulee tosi tiukka paikka saa käydä niitten luona. =) etttä eiköhän tästä selvitä.
Meillä arki rupee saamaan jo jonkinlaista rytmiä, ja väsymys rupee väistyyn. seuraavaks yritetään saada ulkoilu mukaan päivärytmiin.
tyttö on nyt nuhassa ja yöt on hiukan levottomia mutta nukuttua saa kuitenkin. kyllä tää laps niin on muuttanu koko elämän että, ei siihen osaa yhtäään varautua. tässsä meidän arjesta ja ajatuksistani jotain ihan ilman kaunisteluja.. =)kaikille onnea odotukseen, vauva-arkeen ja vauvakuumeiluun!!!! :heart: :hug: :flower:
tannn, oli mukava kuulla arjestanne. Ei kyllä kuulostanut yhtään vastuuttomalta, jos vanhempasi ovat hoitaneet lastanne, jos haluatte hoitaa parisuhdettanne ja levähtää. Mun mielestä se on vain etu lapsellekin, koska tulevaisuudessa siitä on varmasti hyötyä, jos te keskenänne voitte hyvin, silloin lapsikin voi varmasti paremmin. Tai en tiedä, olenko mikään sanomaan, kun ei omaa lasta ole, mutta näin itse ajattelen.
Ei kyllä kuulostanut yhtään vastuuttomalta, jos vanhempasi ovat hoitaneet lastanne, jos haluatte hoitaa parisuhdettanne ja levähtää. Mun mielestä se on vain etu lapsellekin, koska tulevaisuudessa siitä on varmasti hyötyä, jos te keskenänne voitte hyvin, silloin lapsikin voi varmasti paremmin. Tai en tiedä, olenko mikään sanomaan, kun ei omaa lasta ole, mutta näin itse ajattelen. Onnea Weatille :flower:
Mä en osaa sanoa, onko nuoruus voimavara. Paha sanoa, kun ei ole kokemusta vielä ainakaan siitä, millasta on tulla äidiksi vanhempana. Vauva-ajasta en tiedä, mutta luulen että myöhemmin ainakin on onni olla "nuori äiti" ainakin verrattuna vanhempana äitiytyvään, tarkoitan vaikkapa yli 35v. Se on niin ihmisestä kiinni!
Meilläkin tyttö on ollut miehen vanhemmilla hoidossa ja kerran yökylässä (nyt on 5kk). Oiskohan ekan kerran ollu useemman tunnin mummollaan ehkä 3kk iässä. En tunne siitä syyllisyyttä, eikä pidäkkään. Yksin olen ollut liikenteessä, kavereiden synttäreillä jne eli baarissa kolme kertaa synnytyksen jälkeen.
Onko raskautenne olleet suunniteltuja? Tästä ja muustakin on varmaan ollut puhetta aiemmin,mutta on niin pitkä ketju ettei viitsi lukea Me olimme sillä fiiliksellä, että "tulee jos on tullakseen" ja hetihän sieltä oltiinkin tullakseen! Olemme siis olleet yhdessä mieheni kanssa nyt noin 1,5v. Raskaaksi tullessani olimme olleet alle 4kk yhdessä mutta asuimme jo saman katon alla. Että nopeeseen tempoon ollaan edetty, mutta ei kyllä ole haitannut vaan päinvastoin!
Huh huh, ei meinaa ajatus kulkea. Tyttö on valvonu nyt nelisen päivää. Luulin ensin, että hammas tulossa mutta eilen suostuikin nukahtamaan kaukaloon ja siellä hankasi korvaansa...eli korvatulehdus taas. Kerran aiemmin on ollut molemmissa korvissa ja sikainfluenssakin tuossa pienessä oli hänen ollessaan 2,5kk :'(
Mä en osaa sanoa, onko nuoruus voimavara. Paha sanoa, kun ei ole kokemusta vielä ainakaan siitä, millasta on tulla äidiksi vanhempana. Vauva-ajasta en tiedä, mutta luulen että myöhemmin ainakin on onni olla "nuori äiti" ainakin verrattuna vanhempana äitiytyvään, tarkoitan vaikkapa yli 35v. Se on niin ihmisestä kiinni!
Meilläkin tyttö on ollut miehen vanhemmilla hoidossa ja kerran yökylässä (nyt on 5kk). Oiskohan ekan kerran ollu useemman tunnin mummollaan ehkä 3kk iässä. En tunne siitä syyllisyyttä, eikä pidäkkään. Yksin olen ollut liikenteessä, kavereiden synttäreillä jne eli baarissa kolme kertaa synnytyksen jälkeen.
Onko raskautenne olleet suunniteltuja? Tästä ja muustakin on varmaan ollut puhetta aiemmin,mutta on niin pitkä ketju ettei viitsi lukea
Me olimme sillä fiiliksellä, että "tulee jos on tullakseen" ja hetihän sieltä oltiinkin tullakseen! Olemme siis olleet yhdessä mieheni kanssa nyt noin 1,5v. Raskaaksi tullessani olimme olleet alle 4kk yhdessä mutta asuimme jo saman katon alla. Että nopeeseen tempoon ollaan edetty, mutta ei kyllä ole haitannut vaan päinvastoin! Huh huh, ei meinaa ajatus kulkea. Tyttö on valvonu nyt nelisen päivää. Luulin ensin, että hammas tulossa mutta eilen suostuikin nukahtamaan kaukaloon ja siellä hankasi korvaansa...eli korvatulehdus taas. Kerran aiemmin on ollut molemmissa korvissa ja sikainfluenssakin tuossa pienessä oli hänen ollessaan 2,5kk :'(
tannn
Weat, paljon onnea ja tsemppiä odotukseen! ihana kuulla että kaikki on hyvin ja terve lapsonen tulossa. =) miten muuten on mennyt?
Meillä oli sillee, et seurusteltiin miehen kans vuos ja 3 kk ja sitten vietettiin häitä, heti mulla alko se odottaminen että koska nalli napsahtaa ja ehdittiin olla 3kk ihan kaksin kun sit rupesin jo odottaan. ja kyllä se ilonen asia vaan oli.
Mielikuva, voi teidän tyttöä.. toivottavasti korvatulehduksetloppuutähän, pikkuveljellä oli korvatulehduskierre ja se oli aika rankkaa äitille ja siinä sivussa muillekin.
Miten teillä kelläjo on lapsi, niin ootteko keksiny nimen helposti? meillä ollis 2 vk päästä ristiäiset ja ei olla vieläkää päästy yksmielisyyteen. mut eiköhä se täs joku päivä saada päätettyä =)
Voimia ja hyvää viikonloppua kaikille, huomenna pikkuserkun häihin. =) :flower:
ihana kuulla että kaikki on hyvin ja terve lapsonen tulossa. =) miten muuten on mennyt?Meillä oli sillee, et seurusteltiin miehen kans vuos ja 3 kk ja sitten vietettiin häitä, heti mulla alko se odottaminen että koska nalli napsahtaa ja ehdittiin olla 3kk ihan kaksin kun sit rupesin jo odottaan. ja kyllä se ilonen asia vaan oli.
Mielikuva, voi teidän tyttöä.. toivottavasti korvatulehduksetloppuutähän, pikkuveljellä oli korvatulehduskierre ja se oli aika rankkaa äitille ja siinä sivussa muillekin.
Miten teillä kelläjo on lapsi, niin ootteko keksiny nimen helposti? meillä ollis 2 vk päästä ristiäiset ja ei olla vieläkää päästy yksmielisyyteen.
mut eiköhä se täs joku päivä saada päätettyä =)Voimia ja hyvää viikonloppua kaikille, huomenna pikkuserkun häihin. =) :flower:
Meillä meni nimiasian kanssa niin, että koska tytölle tuli minun sukunimeni (emme ole vielä naimisissa ja todennäköisesti aion myös pitää sukunimeni), sai isä päättää toisen ja kolmannen nimen. Etunimi oli yhteinen päätös. Tai tottakai loppupeleissä kaikki nimet oli yhteistä päätöstä
Tuo etunimi, eli Leona oli mulla ollu mielessä jo kauan. Se oli onneks myös miehen mielestä kaunis nimi. Toinen nimi on sitten isän äidin toinen nimi ja kolmas isän mummon etunimi. Suhteellisen kivuttomasti siis meni! Olin innoissani heti ekoilla raskausviikoilla selailemassa nimikalenteria..
Ei ollukkaan tytöllä korvatulehdusta! Hyvä niin. Ilmesesti siis tekee vaan hampaita, siksi ei nuku millään ja on kokoajan niin kiukkunen.
Tuo etunimi, eli Leona oli mulla ollu mielessä jo kauan. Se oli onneks myös miehen mielestä kaunis nimi. Toinen nimi on sitten isän äidin toinen nimi ja kolmas isän mummon etunimi. Suhteellisen kivuttomasti siis meni!
Olin innoissani heti ekoilla raskausviikoilla selailemassa nimikalenteria..Ei ollukkaan tytöllä korvatulehdusta! Hyvä niin. Ilmesesti siis tekee vaan hampaita, siksi ei nuku millään ja on kokoajan niin kiukkunen.
moikka!
olen äiti vm. -90 ja mulla on 7kk:n ikänen poika nimeltä Daniel. halusin vähä kommentoida teiän juttuja ja kertoa omia kokemuksia. tää koko raskausjuttu ja parisuhdetilanne on tosi sekava mut koitan selittää mahd selkeästi. olin ollut ensimmäisen rakkauteni kanssa melkein 2 vuotta. erosimme, koska petin häntä ja sen jälkeen tulin raskaaksi. tapailimme tämän exäni kanssa edelleen erosta huolimatta muttemme halunneet palata yhteen. stressiä aiheutti se, kenen lapsi tulee olemaan. koko raskaus oli yhtä helvettiä kun exäni hyväksikäytti mua tosi törkeesti, soitti aina jos halus pesää, rahaa, ruokaa tai mitä vaa. aina mä suostuin koska miellytin sitä ettei hän katoaisi elämästäni pois. yritin väkisin pitää hänestä kiinni ja tää exä sit mun seläntakana pani kaikkia mun kavereita, ryyppäs melkein joka pv ja vei multa kaikki rahat, itsetunnon ja kaiken. se haukku mua ja lasta (ollessa vielä mahassa) kaikille meiän yhteisille kavereille.
synnytin heinäkuussa 5.7.09 sektiolla, vauva oli kasvotarjonnassa. ajattelin kokoajan ettei exä tule kattomaan vauvaa sairaalaan, koska se ei ollut näyttäny mtn kiinnostusta raskauteeni ikinä. hän sitten tulikin äitinsä kanssa ja tuijotti ihan hiljaa vauvaa koko vierailun ajan. mä ite jo tiesin heti kun näin vauvan et exäni lapsi se on. emme ole vieläkään tehneet testejä mut lastenvalvojalla exä myönsi isyytensä, koska isyydestä ei oo oikeesti epäilystäkään. kaksoisolennot ovat melkeinpä! tapailemme exäni kanssa yhä edelleen ja olemme harkinneet yhteen palaamista sitten kun hän pääsee intistä pois. hän on muuttunut täysin danielin syntymän jälkeen. hän ajattelee poikaansa aina ennen itseään ja haluaa olla hänen kanssaan niin paljon kuin mahd. poika on hänelle erittäin tärkeä ja viettääkin kaikki intin lomat meidän kanssa. ollaan kaikki sotkut selvitetty exän kanssa ja meidän välit on tosi hyvät nyt.
vauvan kanssa oon siis enimmäkseen yksin. oon lastenvalvojan kirjoilla siis yksinhuoltaja. asun vielä vanhempien luona, onneks! mä olisin joutunu jo hullujenhuoneelle jos asuisin itekseni vauvan kanssa. aluks daniel oli helppo, nukku paljon ja söi ja harvoin itki. mut sit 3kk iässä oppi liikkumaan, ni siit saakka on ollu vaikeampi tapaus. yöt on hankalia kun toinen ei saa nukutuksi ja eka hammaski tuli viikko sitten. mä oon muutamat illat itkeny et ei helvetti mä en jaksa enää. mä oonki sitä mieltä et nuorena on ehkä helpompi olla äiti kun oma nuoruus ym on viel tuoreessa muistissa ja näin mut jos saisin nyt päättää ni olisin kyllä lykänny tätä lapsentekoa muutamalla vuodella. mulla on kaikki jotenki niin kesken. ei oo sitä miestä joka rakastais mua ja olis meidän molempien kanssa ja asuttas yhessä kaikki. no keväällä kirjotin valkolakin itelleni et sen enempää koulutusta ei oo. taloudellinen tilanne on hallinnassa koko ajan ku ei asumisesta tai ruuasta tarvi maksaa ku asun kotona.
baariin oon päässy ja ollaa tehty äitini kans sopimus et 1x kuussa saan mennä ja hän hoitaa. homma on toiminu hyvin meillä. must on kurjaa et kaikki tää ekan lapsen aikana tapahtunu on näinki ikävää ja mul on enemmän neg. fiiliksii raskaudestani ja vauva-ajasta ku pos. haluisin kovasti danille pikkusiskoa mut en usko et kykenen siihe. en uskalla koska tääki on jotai niin hirveetä välillä.
mä silti rakastan tota lasta ylikaiken ja se on mulle kaikkein tärkein. daniel osaa ryömiä, kontata, mennä istumaan, istuu tuetta, nousee seisomaan tukea vasten, kävelee tukea vasten/käsistä pitäen kiinni, kiipeillä... miettikää se on vasta 7kk no mut tässä oli tää mun tarinani, kiva jos joku jakso lukee tän romaanin
olen äiti vm. -90 ja mulla on 7kk:n ikänen poika nimeltä Daniel. halusin vähä kommentoida teiän juttuja ja kertoa omia kokemuksia. tää koko raskausjuttu ja parisuhdetilanne on tosi sekava mut koitan selittää mahd selkeästi. olin ollut ensimmäisen rakkauteni kanssa melkein 2 vuotta. erosimme, koska petin häntä ja sen jälkeen tulin raskaaksi. tapailimme tämän exäni kanssa edelleen erosta huolimatta muttemme halunneet palata yhteen. stressiä aiheutti se, kenen lapsi tulee olemaan. koko raskaus oli yhtä helvettiä kun exäni hyväksikäytti mua tosi törkeesti, soitti aina jos halus pesää, rahaa, ruokaa tai mitä vaa. aina mä suostuin koska miellytin sitä ettei hän katoaisi elämästäni pois. yritin väkisin pitää hänestä kiinni ja tää exä sit mun seläntakana pani kaikkia mun kavereita, ryyppäs melkein joka pv ja vei multa kaikki rahat, itsetunnon ja kaiken. se haukku mua ja lasta (ollessa vielä mahassa) kaikille meiän yhteisille kavereille.
synnytin heinäkuussa 5.7.09 sektiolla, vauva oli kasvotarjonnassa. ajattelin kokoajan ettei exä tule kattomaan vauvaa sairaalaan, koska se ei ollut näyttäny mtn kiinnostusta raskauteeni ikinä. hän sitten tulikin äitinsä kanssa ja tuijotti ihan hiljaa vauvaa koko vierailun ajan. mä ite jo tiesin heti kun näin vauvan et exäni lapsi se on. emme ole vieläkään tehneet testejä mut lastenvalvojalla exä myönsi isyytensä, koska isyydestä ei oo oikeesti epäilystäkään. kaksoisolennot ovat melkeinpä! tapailemme exäni kanssa yhä edelleen ja olemme harkinneet yhteen palaamista sitten kun hän pääsee intistä pois. hän on muuttunut täysin danielin syntymän jälkeen. hän ajattelee poikaansa aina ennen itseään ja haluaa olla hänen kanssaan niin paljon kuin mahd. poika on hänelle erittäin tärkeä ja viettääkin kaikki intin lomat meidän kanssa. ollaan kaikki sotkut selvitetty exän kanssa ja meidän välit on tosi hyvät nyt.
vauvan kanssa oon siis enimmäkseen yksin. oon lastenvalvojan kirjoilla siis yksinhuoltaja. asun vielä vanhempien luona, onneks! mä olisin joutunu jo hullujenhuoneelle jos asuisin itekseni vauvan kanssa. aluks daniel oli helppo, nukku paljon ja söi ja harvoin itki. mut sit 3kk iässä oppi liikkumaan, ni siit saakka on ollu vaikeampi tapaus. yöt on hankalia kun toinen ei saa nukutuksi ja eka hammaski tuli viikko sitten. mä oon muutamat illat itkeny et ei helvetti mä en jaksa enää. mä oonki sitä mieltä et nuorena on ehkä helpompi olla äiti kun oma nuoruus ym on viel tuoreessa muistissa ja näin mut jos saisin nyt päättää ni olisin kyllä lykänny tätä lapsentekoa muutamalla vuodella. mulla on kaikki jotenki niin kesken. ei oo sitä miestä joka rakastais mua ja olis meidän molempien kanssa ja asuttas yhessä kaikki. no keväällä kirjotin valkolakin itelleni et sen enempää koulutusta ei oo. taloudellinen tilanne on hallinnassa koko ajan ku ei asumisesta tai ruuasta tarvi maksaa ku asun kotona.
baariin oon päässy ja ollaa tehty äitini kans sopimus et 1x kuussa saan mennä ja hän hoitaa. homma on toiminu hyvin meillä. must on kurjaa et kaikki tää ekan lapsen aikana tapahtunu on näinki ikävää ja mul on enemmän neg. fiiliksii raskaudestani ja vauva-ajasta ku pos. haluisin kovasti danille pikkusiskoa mut en usko et kykenen siihe. en uskalla koska tääki on jotai niin hirveetä välillä.
mä silti rakastan tota lasta ylikaiken ja se on mulle kaikkein tärkein. daniel osaa ryömiä, kontata, mennä istumaan, istuu tuetta, nousee seisomaan tukea vasten, kävelee tukea vasten/käsistä pitäen kiinni, kiipeillä... miettikää se on vasta 7kk
no mut tässä oli tää mun tarinani, kiva jos joku jakso lukee tän romaanin mielikuva Itselläkin tapahtui kaikki vielä nopeammin! Oltiin seurusteltu vähä yli kuukausi kun sain tietää että odotan, mutta siis sehän oli rakkautta ensi silmäyksellä! Eikä tullut yllätyksenä kummallekaan. Samalla periaatteella oltiin että tulee jos on tullakseen. No kun oltiin noin 2 kk seurusteltu niin muutettiinkiin yhteen. Mutta ei oo haitannut kans ollenkaan! :heart:
:heart:Jedvenna , ompas sulla kehittynyt lapsi. Mun on ainakin vaikee kuvitella,että mun tyttö kahen kuukauden päästä kävelis tuen kanssa tms. Nyt pyörii napansa ympäri, nostaa ylävartaloa suorille käsille, kääntyy mahalta selälleen muttei selältä mahalleen vielä.. Kiikkuu siinä rajalla. 3kk ikäsestä on neuvolatäti sanonu että "ihan kohta varmasti kääntyy!" mutta eipä oo kääntyny :heart: No,eipä tuolla kiire ole! :heart:
Nyt pyörii napansa ympäri, nostaa ylävartaloa suorille käsille, kääntyy mahalta selälleen muttei selältä mahalleen vielä.. Kiikkuu siinä rajalla. 3kk ikäsestä on neuvolatäti sanonu että "ihan kohta varmasti kääntyy!" mutta eipä oo kääntyny :heart: No,eipä tuolla kiire ole! :heart:Mariuska: Itse koin raskaaksi tulon todella mieluisana ajatuksena ja vanhempanikin sen hyvin ottivat vastaan myöskin miehen puolelta. Siinä ensimmäisenä järjestiin kunnon häät kesälle 2009 ja poika syntyi 2009 syyskuussa, ihan hyvin ollaan taloudellisesti pärjätty kun molemmilla on opintolaina ja itse käyn koulua samalla loppuun ja saan vielä opintotuen ja kun naimisissa ollaan niin saadaan kokonainen yleinen asumistuki, tässä paritalo asunnossa 550e vuokra ja omasta rahapussista maksettavaksi jää 10e eli tosi hyvin Alussahan oli vähän rankkaa ja tottuminen uuteen perheenjäseneen mutta nyt tämä on jo täyttä perhe elämää ja todella hyvin pärjätään, ikinä en tule katumaan tätä päätöstä mennä naimisiin ja pitää oma lapsi <3
Alussahan oli vähän rankkaa ja tottuminen uuteen perheenjäseneen mutta nyt tämä on jo täyttä perhe elämää ja todella hyvin pärjätään, ikinä en tule katumaan tätä päätöstä mennä naimisiin ja pitää oma lapsi <3
tannn
Jedvenna, miten sä koit sen et sulle tehtiin sektio? itellä oli sama tilanne et tyttö oli tulossa naama edellä ja päädyttiin sitten leikkaukseen. Mä en oikeestaan pelästynyt yhtään kun kätilö ja lääkäri selitti koko ajan mitä tehdään jos on ongelmia ja kuinka toimitaan seuraavaks. et mulla jäi siitä kokemuksesta ihan hyvä mieli, enään en kyllä toivois että joudun sektioon, kyllä se toipuminen oli niin kamalaa että. Nyt tyttö on 6vk ja tuntuu et nyt rupee vasta oleen sillee aika hyvin palautunut.
tannn
Meillä on mies ollu alusta asti innokkaasti mukana odotuksessa ja nyt vauvan hoidossa. Se on niin hellyyttävän näköstä ku isomies lepertelee pikkutytölle ja pussaa ja halaa.. Mun ei ainakaan tarvi pelätäet jos tulee useempi laps et ite yksin niit joutuisin hoitaan. sunnuntaina mies jäi pariks tunniks yksin tytön kans kotiin niin mä pääsin käymään asioilla. Ja meillä oli molemmilla sellai ajatus kun mentiin naimisiin et saa tulla jos on tullakseen, et ei käytetty eikä käytetänytkään mitään ehkäsyy, jos toinen tulee heti perään niin saa tulla. =) kyl mun on niin ikävä sitä vauva mahaa, et uus kuume jo päällä. kellekkään tutulle sitä en tietenkään myönnä mut välil aattelen et olis kiva jotaas rupee odottaan.
Se on niin hellyyttävän näköstä ku isomies lepertelee pikkutytölle ja pussaa ja halaa.. Mun ei ainakaan tarvi pelätäet jos tulee useempi laps et ite yksin niit joutuisin hoitaan. sunnuntaina mies jäi pariks tunniks yksin tytön kans kotiin niin mä pääsin käymään asioilla. Ja meillä oli molemmilla sellai ajatus kun mentiin naimisiin et saa tulla jos on tullakseen, et ei käytetty eikä käytetänytkään mitään ehkäsyy, jos toinen tulee heti perään niin saa tulla. =) kyl mun on niin ikävä sitä vauva mahaa, et uus kuume jo päällä. kellekkään tutulle sitä en tietenkään myönnä mut välil aattelen et olis kiva jotaas rupee odottaan.