Hellou....Tuli jotenkin semmonen olo,että mitäs mä täällä enää kun en ole edes odottaja... Mut ajattelin jos jotakuta nyt meidän voinnit kiinnostais, ni tulla jakamaan omia mielioloja tänne... ja lukemassa kuitenkin käyn ku haluan tietää kuka on seuraava
Onnea Meiming, anteeksi kun jätin viimeksi onnittelematta, en oo juurikaan kerenny tässä mitään ihmeellisiä miettimään ton viikarin ja noiden muidenkin lasten kanssa... Onneks toi mies on sentään kotona...tuntuu että aika loppuu, päivät loppuu ja mitään ei saa aikaiseksi...
Poika syö kovasti ja kyllä... tällä erää meni kyllä omat arviot pieleen...tyttöä itse veikkasin ja vasta kun synnytys oli käynnissä tuli se sellainen olo,että entäs jos sittenkin...
kun ne sydänäänet sitten jäi sinne 130 koko ajan... niin siitä sitten lopulta ajattelin että lienekkö tää tyttö lainkaan
No niin sitten itse tapahtumiin... tosiaan sillon 22. päivä menin aamulla kahdeksalta sairaalaan ja siellä oltiin niin sekaisin tilanteista että sain vaan istua ja ootella yhdeksään ennenkun lääkäri tuli... Sitten tulikin vasta sydänäänikäyrä ja siinä ooteltiin kymmeneen ja lääkäri sitten tuli ja laitto kalvot samantein puhki... Siinä sitä vuodeltiin ja ooteltiin että jotain alkais tapahtumaan... pieniä supistuksia tuli kyllä tiheeseen mut sen verran selkis jossain vaiheessa ettei ne tee mitään... eivät siis avanneet.. eli tippa laitettiin siinä oisko ollu kolmen korvilla... sitte alkokin olevinaan "tuskaiset" olot... eikä nekään vielä ollu tuskaisia...
Elkää säikähtäkö nyt mun höpötyksiä.... se menee niin äkkiä loppujen lopuks se aika kun keskittyy vaan joka supistukseen erikseen...
No sitten oltiinkin siinä vaiheessa että joskus neljän aikaan lähti kohtu avautumaan.... ja kärvistely siis jatkui ja tippaa laitettiin koko ajan lisää...
Olevinaan oli karmee olo kun puol kuuden aikaan ilmotettiin että kohdunsuu 6 senttiä auki... olin että voi hevonkukkeliini,miten kauan tässä vielä pitää...
No sitten kätilö ehdotti kohdunkaulan puudutetta, koska se uudelleen synnyttäjillä yleensä humauttaa sen kohdunsuun auki... ja niinhän se teki... ( siis suosittelen). Muita kipulääkityksiä mulla ei siis ollutkaan...
sen jälkeen tuntui selänpuolella moneen otteeseen tosi ilkeitä vetoja ja ponnistelin ihan kätilön ohjeiden mukaan siinä että vauva laskeutuu...
No sitte tapahtui seuraavaa... tuli supistus ja edelleen ponnistelin sinne pyllyyn päin, kuten on opetettu ja sitte tuntui,etten voikaan lopettaa... käsi nappulalle ja miehelle ärähdys
että NY SE TULEE!
Mies ku ei voinu uskoa, niin kurkatahan sen piti... ja sitte se huutaa siinä puol paniikissa... että PÄÄÄ...
Arvatkaa onko toi myöhemmin huvittanu...
sitten mies juoksee käytävään kiljumaan että sieltä se tulee... (siis miehet on ihania paniikissa
)
kätilö tulee siihen ja rauhottelee miestä kutsumaan loput avustajat paikalle ja mies juoksee siinä ees taas...
No pää se siellä sitten pilkotti ja tippa laitettiin täysille niin että supistukset jatkuis ja sain ponnistettua lopun pään siihen... poika kiljas siinä vaiheessa ku hartiat tuli ja nätisti 10 minuutin ponnistelun jälkeen oli maailmassa...
Sitte mulla oliki jo ihan hyvä olo... eli äkkiä se menee se pahin ohi...
repeämiä nolla ja poika kolmen kympin vauva... oli kuulemma niin miehekäs parkasukin ettei ois voinu millään ottaa pois pisteitä...
sokereita pojalta sitten otettiin ja pari ekaa olikin vähän matalalla ja niitä sitten tarkkailtiin ja juotiin paljon lisämaitoa tissin lisäksi...
Mulla on todella hyvä olo edelleen mitä nyt mun löysät nivelet tahtoo antaa periksi mitä yritänkään tehdä... Jouluksi tosiaan tultiin jo kotiin ja ahkerasti vaan syödään että poika pääsee kiloihin kiinni...
Sairaalan lähtöpaino oli meinaan 2970 ja nyt huomenna tai perjantaina mennään neuvolaan katsomaan ollaanko alettu jo kerryttämään painoa...
Eli meillä täällä kaikki tosi hyvin ja mä edelleen elän teidän kanssa hengessä mukana... ja toivon ettei kellään tullu paha mieli mun synnytyskertomuksesta, koska mun mielestä tää oli ainakin tosi positiivinen kaikkine kipuineenkin... =)
Ja lapsiluku alkaa olemaan kyllä tässä... minipillereihin varmaankin siirryn... =)
Joulupukki toi muuten mulle oman kannettavan, joten taas pysyn menossa mukana... =)
OIKEIN ihanaa uudenvuoden odotusta odottajille sekä synnyttäneille ja pienokaisille =)
Palaan kertomaan jos joku haluaa jotain tietää jostakin... =)
ja edelleen käyn lukemassa päivittäin teidän juttujanne... =)
lopuksi vielä pari kuvaa liitän.. =)
http://i67.photobucket.com/albums/h283/Saapasjalkakissa/010.jpg
http://i67.photobucket.com/albums/h283/Saapasjalkakissa/Kuva038.jpg
http://i67.photobucket.com/albums/h283/Saapasjalkakissa/Kuva022.jpg