Mä oon puoli yötä miettinyt, että mikä se on joka saa ihmisen turvautumaan väkivaltaan, kun muut keinot loppuu. Tuo meidänkään riita ei siis ollut mikään huutomylläkkä, vaan kina siitä, kenen joku cd alunperin oli, ja mä olin juuri sanonut, että sama se loppuviimeksi on, vie koko levy mennessäs, ja sitten tuli jo nyrkistä.
Veljeltä tuli keskellä yötä viesti, lyhyesti "Anteeksi". Mä vastasin siihen, että ihan häntä ajatellen, kannattaisi hänen harkita ammattiauttajan kanssa keskustelua. Veljen ex:n kanssa viestitettiin kanssa ( me viestitetään muutenkin aika usein ), mutta en mä vielä kysellyt veljen käytöksestä.
Täytyy olla kiitollinen, että mun mies on tehnyt musta tällaisen omanarvontuntoisen prinsessan, ilman häntä mä varmaan olisin vaan antanut asian olla.
Sitten taas toisaalta mielessä painaa tätien, serkkujen ja mummin mielipiteet. Heidän mielestään mä ylireagoin, ei tästä tarvitse mitään poliisi-ilmoitusta tehdä, asia voidaan hoitaa suvun kesken. Haistakaa kukkanen, koko suku, ihmisiä ei saa lyödä! Mä kysyin heiltä kaikilta, että mitä jos kyseessä olisi ollut ventovieras vastaantulija kadulla, olisiko asia eri? Tietysti. No mikä ihme se on, että sukulaisuus antaa oikeudet hakata toista? Eipä nuo osannet vastata muuta kuin ettei mun veli sitä tarkoittanut. No aika luja se tarkoittamaton huti+lyönti oli, vauvakin potki mielettömästi sen jälkeen.
Mä tänne jaarittelen, en viitsi vielä ystäviä vaivata, enkä tiedä edes miten paljon ystävilleni kerron tästä.
