Gallup : hirvein kakkoshätäsi (siis kakkahätä) ?

niitä on kyllä lukuisia, mutta se on kyllä kaikista vittumaisinta kun paska on niin kovaa, että kun sitä tinkaa niin tuntuu että persesilmä repee, tai sit jos joutuu sormella sieltä perseestä kaivamaan sitä ulos.

 

lisää, mä tikahdun tänne!!!

 

up

 

olin takapihalla laittamassa pyykkejä pyykkitelineelle ja päällä yömekko,ei pikkareita.mahaan pikkasen koski ja aattelin että ieru vääntää ja antaumuksella laskin pierun-----jonka mukana tuli kunnon vellipaska suoraan kinttujen kautta siihen maahanedellsiltana muutama tullut otettua joka aina mun mahaani löysentää:/

 

Mä olen joutunut paskomaan muutaman kymmenen metrin päähän tehtaan pääportilta, vilkasliikenteisen tien ja rekkaparkin väliin, siinä oli tietty katuvalotkin koko matkan mitalta. :ashamed: Yritin kyykkiä heinikossa niin muina miehinä kuin kykenin, koira pirulainen otti vielä asiakseen haukkua jonkun ohiajaneen pyöräilijän. Mutta minkäs teet, jos et halua paskoa housuunkaan?

JOS mun autoni olisi odottanut jossain syrjässä, olisin ehkä mieluummin kakannut housuun ja siistinyt itseni paperilla ennen housutonta kotimatkaa, mutta sekin odotti ostoskeskuksen parkkipaikalla. Onneksi ei näkynyt tuttuja.

 

niitä on kyllä lukuisia, mutta se on kyllä kaikista vittumaisinta kun paska on niin kovaa, että kun sitä tinkaa niin tuntuu että persesilmä repee, tai sit jos joutuu sormella sieltä perseestä kaivamaan sitä ulos.

Samaa tapahtuu mullekin joskus harvoin. WC-paperia sormien vähäiseksi suojaksi ja eikun kaivelemaan.

Se on kauheaa, kun kakka on ihan siinä reiällä, muttei tule ulos. Siinä sitten istuu puoli tuntia pinnistämässä ja verisuoni on katkeamaisillaan päästä.

 

pakko nostaa

 

nosto

 

up

 

lisää!

 

up

 

up&go!

 

jaanpa tähän vanhaan ketjuun nostatusmielessa kertomuksen joka sattui noin kolme vuotta sitten. Olin 18, oli ajokortti ja auto. Olin aamulla tehnyt ruisleipää äiteen kanssa ja tietysti syönyt taikinaa. (ikinä en opi)
illalla lähdin autolla naapurikaupunkiin tapaamaan tyttöystävääni, ja mentiin paikalliselle kukkulla kutemaan. Alkoi pierettää niin pirusti mutta tuoreessa suhteessa en kehdannut pierrä. Pidättelin ja maha tuli hirveen kipeeksi ja joskus kahden aikaan yällä pyysin häntä heittämään minut autolleni koska en voi oikeen hyvin. Kylmä hiki hiipii selkää pitkin kun puolimatkassa parkkipaikalle jossa autoni oli tajusin että kohta purskahtaa. No, selvisin parkkipaikalle ja hätä hellitti. pussattiin ja halattiin jne. Ja lähdin ajelemaan kotiin päin n.20km matkaa ja eiköhän paskahätä iske puolivälissä kahta kovempaa. Aattelin että pärjään kyllä kotiin asti mut n. 700 metriä ennen kotia tuli tunne että nyt tai ei koskaan. Auto seis, ulos ovesta ja housut nilkkoihin jo matkalla penkalle. Kunnon kasa turahtaa jo ennen kyykistymistä ja
ruutta paskaa syksyisenä aamuyönä tien varrella. no ei vähä mitään kun edestä kurvaa maitoauto! Kuskille kivaa loppu yötä kun flikka paskantaa yöllä isoa vetistä kasaa lehes tulkoon keskellä tietä valkonen perse loistaen. Oli niin absurdi tilanne että näytin peukkua koskille ja jatkoin. Että hävetti. Ja eikun kotiin pesemään perse ja nukkumaan.

 

olin hiekkalaatikolla kummityttöni kanssa ja mahaan alkoi sattua. luulin että pieru helpottaisi oloa ja helpottihan se.. mutta sitten mää olin siinä p"""at verkkareissa! ei muuta kuin lahjomaan tyttöä, että saat jäätelön ja katsoa muumeja jos vaan nyt mennään sisälle... syytän tapahtuneesta epäilyttävän makuista sämpylää, jonka olin syönyt eräällä huoltoasemalla

 

Oi ihania olette <3 meitä on siis muitakin! Mulla olisi niiiiiiin monta juttua kerrottavana mutta en ehdi kirjoittamaan. Kiitos päivän piristämisestä

 

Olen, kumpaakin. kerran olin lähdössä kävelylenkille ja tuntui jo valmiiksi ikäänkuin olisi ollut hätä. Se isompi. Yritin pinnistellä, mutta ei siitä mitään tullut ja lähdin lenkille. Puolen tunnin kuluttua alkoi tuntumaan, että nyt kyllä alkaa meneen vaikeaksi ja käännyin kotiin. Oli hankala kävellä kun koko ajan piti pinnistää ja puristaa kävellessä kankkuja, ettei vaan mitään sattuisi. Mutta kotiovella, melkein käsi ovenkahvalla, niin se vaan tuli. Ei ollut edes mitään ripulia vaan oikea köntsä. Onneksi olin melkein himassa.

Pissi tuli kerran hieman samalla tavalla. Ihan kotiovella ja annoin tulla. Minulla oli semmoiset vaaleat sukkahousut ja hame. Sukkahousut vaan tummeni sitämyöden kun pissi valui. Onneksi ei kukaan ollut katsomassa.

Elokuussa oli lähellä. Seisoin Oopperatalon pysäkillä aika myöhään illalla ja odotin ratikkaa. Pissatti ihan hirveästi ja livahdin siinä kohdalla olevan bussipysäkin taakse Oopperatalon seinustalle. Siinä on kukkaistutuksi tai pensaita mitä lie, niin niiden taakse ja annoin suhista. Yksi mies pysäkillä katseli vain hieman kun tulin pensaiden takaa ja oioin hametta.

 

Olin palaamassa kymmenkunta vuotta sitten Mallorcalta. Maha möyrysi jo lähtökentällä, mutta oli pakko vaan rynniä koneeseen. Matka oli yhtä helvettiä se yli neljä tuntia. Mitään ei uskaltanut syödä tai juoda, ja vessaan oli semmoinen hemmetin jono koko matkan, että oli paras vaan painaa p...settä penkin syvyyksiiin. Hel-Vantaalla katselin lähintä vessaa heti koneesta ulos päästyä. Se löytyi matkan varrelta mennessä matkatavarakarusellille. Heti kun oven näin, niin tunsin miten pakaroiden välistä valui ripulia kalsareihin. Askeleet olivat lyhyet pinnistäessäni pakaroita yhteen lähestyessä ovea. Pääsin sisään koppiin ja ripulia valui. Äkkiä vyö auki ja housut alas ja takapuoli pytylle. Ei ehtinyt edes istahtaa kun luukut aukes, ja voi sitä soittoa ja paloruiskun röpinää kun p...skaa lensi. Sitä tuli paineella ja levisi reunoille, sotki lattian ja reidet. Purkaus kesti kauan ja juuri kun luuli loppuvan, niin alkoi taas.
Lopuksi hana kuivui ja alkoi putsaus. Paperia kului kun itseäni pyyhiskelin. Ympäristön annoin olla. haisikin niin hemmetisti. Kalsarit oli sonnassa ja päällyshousujen takamus oli laskenut läpi. Oli pakko ottaa pusero päältä ja sitoa se vyötärölle peittämään sontaisia housuja.
Seiniä vieriä kiertelin alas karusellille ja nojailin sivussa kurkkien tuttua matkalaukkua.
Ei paljoa kannata syödä jotain majoneesikanaa semmoisissa Välimerenmaissa. Oli kyllä kauheata.

 

Pakko se kai on jakaa omanikin . Ei onneksi niin paha ole, vaikka laktoosi-intoleranssista kärsinkin. Olin palaamassa Lontoosta takaisin Suomeen ja kiertelin kauppoja lentokentällä. Tuli yhtäkkiä semmoinen olo, että on kiireellinen hätä ja pakko sännätä vessaan. Pääsin sitten pöntölle asti turvallisin mielin, mutta juuri kun olin kiinteää pökälettä alkamassa puskemaan, kuulin viimeisen kuulutuksen OMALLE lennolle! Katsoin kelloa ja tajusin koneen lähtevän 10min päästä ja olen vielä kaupoilla, kun portille on matkaa sen reipas 5min vauhdilla mentäessä. Eipä auttanut muu kuin nousta pöntöltä, housut kinttuun ja semmosta ontuvaa juoksua pitkin Heathrown kenttää. Selvisin ajoissa portille ja koneeseen. Kone lähti nousuun ja paine teki tehtävänsä ja painoi paskaa kohti supistajalihaksia ja puristin käsinojia kaikinvoimin jotta tavara pysyisi sisällä. Olo oli niin tukala, että kuvittelin jo turvavyömerkin sammuneen ja nousin ylös ja kohti vessaa vauhdilla, kunnes lentoemäntä passitti takaisin istumaan. Pyörin tuskissani pallomahaisena tuolilla ja odotin merkkiä lähteä vessaan. Jostain syystä merkki sammutettiin puolet myöhemmin mitä normaalisti. Merkin sammuessa nousin kuin salama ja ryntäsin vessaan, ennenkuin muu sinne ehtisi. Sitä itseään sitten tuli parinkin päivän edestä ja istuin hyvin pitkään vessassa. Samalla kun siinä sitä tusersin, jostain syystä merkkivalo syttyi ja oli pakko palata istumaan. Selvisin loppumatkan ilman vessakäyntiä, mutta kyllä varmaan kanssamatkustajia vitutti kun vessaa varasin sillä tavalla

 

^ pakko korjata, en siis joussut housut kintuissa pitkin heathrowta, ajatusvirhe paholainen kävi . Housut ylös, piti kirjoittamani...

 

Olin tullut kaveriltani bussilla keskustaan, ja kävelin Vanhan kirkon puiston poikki (Helsingin keskustassa kesäisin pyörineet tietänevät, että siellä on kauniina päivänä aika paljon jengiä loikoilemassa). Vatsassa oli kiertänyt jo jonkin aikaa, mutta en tajunnut tilannetta ennen kuin alkoi hirveä polte ja paine. Puristin pakaroita yhteen sen mitä kävellessä kykenin, vaan ei auttanut. Armoton räjähdys housuihin, jotka sattuivat vielä tietysti olemaan vaaleat. Ja kotiin matkaa puolisen kilsaa. Kävelin sitten loppumatkan niin, että kannoin laukkua takana perseen päällä.

Huokasin rapun alaovella helpotuksesta hieman liian aikaisin, sillä naapuri sitten päätti tulla kotiin juuri samaan aikaan ja änkesi perässäni hissiin. Haju oli mitä kuvitella saattaa. Vaan enpä mitään kommentoinut. Neljännessä poistuin ja toivotin hyvää päivänjatkoa.

 

Reissusta kotiin, 2h linkkarissa, 8 tunnin lento pahimman luokan vatsataudissa. Olin jo kohteessa saanut kaiken avun mitä voi. Olin tipassa hetken(jotain lääkettä), joku piikki kankkuun, imodiumia, pahoinvointilääkettä ja ravintolitkut.
Yöside ripulissa kävin oksentelemassa ja ripuloimassa(pelkkää vettä), joka hotellissa joista noudettiin väkeä lentokentälle. Lentokentän passintarkastus meni myös paskat pöksyissä. Yösidettä siinä sitten vaihdoin koneessa ja yrjöilin välillä. Kuume nousi 40, eikä Panadolit oikein tahtoneet pysyä vatsassa.. Ihmiset tuijottivat, kuin ruttoista.
Sellainen reissu sitten.. kotona vielä lääkäriin, kokeille ja antibioottikuuri. Ei paljon auttanut varovaisuus, eikä käsihygienia.

 

Ja minä kun kuvittelin kärsiväni ärtyvästä suolesta! Tän ketjun perusteella mun suoleni on vaan lievästi närkästynyt.

 

Karmein tapaus oli kyllä kesken omien häiden. Luulin huonovointisuuden johtuvan hermoista, mutta teoria vähän epäilytti kun maha kävi vesiripulille. No urhoollisesti yritin jatkaa juhlimista. Heikotti, joten ajattelin käydä vähän pitkälläni huilaamassa. Puolihuolimattomasti vähän pieraisin ja havahduin kun kuumaa, löysää velliä valui pakaravakoon. Että jos kerran elämässään pitää housuihinsa paskoa niin pitääkö sen tapahtua hääpäivänä. Alkoholillakaan ei ehtinyt olla osuutta tapahtumiin. Loppuyö menikin oksentaessa ja housuja vaihdellen. Onneksi huumorin onnistuu löytämään asiasta ja alkuilta meni kivasti joten muunlaisiakin muistoja ehti päivästä tulla....

 

kertaa oli tämä ketju luettu, ja nyt on sit 6942.
Tässä nähdään mikä on tärkeää.

 

Mä olin miehen kanssa alkutalvella lenkillä paikassa jossa oli pyörätien toisella puolella moottoritie ja toisella järvi. Tällaista siis pari kilometriä. Ei ollut siis muuta vaihtoehtoa kun juosta ojaan ja paskoa kyykkypaskat. Paperin virkaa toimitti fleecehanskat..