Teininä, tai n. 10-12 v, silloin kun oli vielä lankapuhelimet ja asuin lapsuuskodissa, olin juuri mennyt vessaan kun puhelin soi. Olin yksin kotona joten ryykäsin housut kintussa vastaamaan ja siellä oli joku kaverini joka jaaritteli ja jaaritteli, mutta se ei haitannut niin kauan kuin olin tosiaan yksin eikä mulla ollut mitään hätää kun olin ykköset jo laskenut pönttöön.
Sitten vanhemmat tuli kotiin, no ei siinäkään vielä mitään , siirryin vain vähän syrjempään ettei heidän tarvitse mun takapuolta katsella. Sitten tuli ihan pienenpieni pierun tunne, ja ajattelin paukauttaa ettei tule maha kipeäksi. Tulikin plöröt housuun. Ja millään en saanut tätä mun kaveria lopettamaan puhelua, enkä kehdannut lyödä luuriakaan korvaan tai muuten tylyttää joten siinä sitten juteltiin ummet ja lammet, mulla läjä housuissa ja isä nauroi ohikulkiessaan.
Toinen tapahtuma sattui lukiossa, mulla oli tärkeä tentti tulossa johon oli pakko lukea, joten sain ystävältäni avaimen omaan asuntoonsa joka oli ihan koulun vieressä. Juuri kun olin jo palaamassa koululle, tuli tunne että ehkä pitää vielä käydä vessassa. Istuin pöntölle ja se kauhea tunne tuli ihan tyhjästä ja päästelin pöntön täyteen ripulijöötiä. Muistan vielä sen tunteen kun istuin pöntöllä ja ajattelin (mistä lie tulikin mieleen) että olisi kyllä kauheaa jos vessanpönttö ei toimisikaan, olisikohan sitä pitänyt kokeilla ensin.
Tein tarpeeni ja nousin ylös, vetäisin huuhtelusta... ja MITÄÄN ei tapahdu!
heitin lisää vessapaperia pönttöön, mutta kun itse vesikin oli ruskeaa niin eihän se mitään peittänyt. Paniikissa menin jääkaapille ja otin maitopurkin ja yritin silla saada vessanpönttöä vähän huomaamattomamman näköiseksi. Lopulta oli pakko jättää pönttö silleensä ja kiitää kokeeseen josta vieläpä myöhästyin. Kaverilleni en kehdannut sanoa mitään, ajattelin että soluasunnossa asuva ei tiedä kuka pöntön on "unohtanut" vetää.
Sitten päästään viimeisimpään, muutaman viikon takaiseen incidentiin.
Lähdin pyörälenkille lasten kanssa kun yhtäkkiä alkoi vatsasta kouraisemaan. Yksin olisin ehtinyt kotiin, mutta lapsia en voinut jättää omin neuvoin tulemaan, sen verran kaukana kotoa kuitenkin olimme. Menin siis viereiseen metsään, riivin isoja lehtiä paperiksi ja kyykistyin puun taakse. Tein tarpeet ja käytin kaikki revityt lehdet. Sitten tuli mieleen pitäisikö napata viereisestä puusta vielä pieni "pikkuhousunsuoja" ettei housut likaannu. Nappasin lehden ja lähdin takaisin tielle. Hetken kuluttua hieman ihmettelin ikävää tunnetta housuissa, ensin ajattelin että lehden reuna hankaa, mutta kun ärsytys housujen siirron jälkeenkin jatkui vielä pahemmin, mietin jo mikä ihme polttelee, menikö sinne pala nokkosta vai mitä. Laitoin käden pöksyihin korjatakseni lehteä vielä paremmin. Housuissa tunsin käteeni jotain ylimääräistä lehden lähellä, tartuin siihen pinsettiotteella ja katsoin mikä tämän polttelun aiheutti---- tulimuurahainenhan se siellä.