KESÄ 2010 hoidot

Gabi kiitos kysymästä, inssi meni oikein hyvin, se ei satu yhtään. Siittiöitäkin oli enemmän kuin ennen ja liikkuivat iloisesti kohti munatorvea, että nyt sitten vaan toivotaan, ettei ensi viikolla alkaisi vuoto. Hermot kyllä kiristyy tämän kaiken keskellä täälläkin, vaikka kesälomalla olenkin. Onneksi lähdemme reissuun ja testaan vasta sen jälkeen.
Toivottavasti Gabi tulokset ovat hyviä!

 

Kiitos kysymästä AdAstra, tulokset oli parantuneet paljon 3 vuoden takaa. Eli tämän testin tulos 163milj. siittiötä (OHHOH!). Silloin 3 vuotta sitten vain 26milj. Myös liikkuvuus oli parantunut. Nyt oli muistaakseni 49% a+b -luokassa. Tosin epämuodostuneita oli edelleen se 100% Eli diagnoosi oli teratozoospermia. Mutta huomattavasit parempi kuitenkin kuin aikaisemmin! Joten lääkäri (ei sama kuin aikaisemmin tosin...) ehdotti, että ensin tehtäis kuitenkin yksi inseminaatio, niin nähtäis minkälainen siittiöiden tulos on pesun jälkeen.

Nämä oli ne hyvät uutiset. Huonot: hoitoa ei päästä aloittamaan tulevasta kierrosta, koska koetuloksissa kesti niin pitkään. Klinikka menee kesätauolle ennen kuin inseminaatio ehdittäis tehdä. Kyllä aika paljon kiristi päätä tässä päivällä. AINA VAAN joku sanoo, että "ei kai kuukauden odotus nyt mitään haittaa". Ei kuukausi toki mitään, mutta kun niitä kuukausia on nyt ollut monta kymmentä...

Joka tapauksessa onneaonneaonnea ja kärsivällisyyttä teille kaikille omiin vaiheisiinne! Inseminaatioon, kuukautisten odotteluun jnejnejne. Mäkin odottelen nyt sitten molempia. Tosin niiden kuukautisten kanssa sais vähän kestää vielä, niin ei menis seuraavakin kierto "ohi" kesätaukojen takia.

 

Gabi sperma-analyysien tulokset voi kyllä vaihdella tosi paljon, mieheltä on nyt neljä näytettä analysoitu, joista kolme ensimmäistä oli aivan surkeita, mutta neljäs, tätä inseminaatiota varten annettu, olikin yllättäen paljon parempi. Mietittiin jopa, että onko klinikalla näytteet menneet sekaisin, kun yhtäkkiä viikossa niin paranee.

 

Meidän "kesä 2010-hoidot" siirtyivät nyt tosiaan sitten elokuulle. Se varmistui, kun kuukautiset alkoivat toissapäivänä. Tähän kiertoon ei voida klinikoiden kesätauon takia hoitoa tehdä, joten seuraava mahdollisuus sitten elokuussa. No... kai sekin vielä kesää on

Olen nyt muutamana päivänä puhunut parinkin eri hoitajan ja lääkärin kanssa. Ja molemmat lääkärit olivat sitä mieltä, että yksi tai jopa kaksi inseminaatiota kannattaa kokeilla nyt kun mieheni tulokset olivat niin paljon paremmat kuin aikaisemmin.

Eli aloitan terolutit kp15 ja ultrattavaksi menen heinäkuun vikalla vkolla, jonka jälkeen jos kaikki on hyvin ja munasarjoista löytynyt kysta on vuotanut pois kuukautisten mukana, voin aloittaa clomifenit. Inseminaatio tehdään näin ollen vkolla 32.

Ainiin AdAstra. Joku lääkäri joskus sanoi meille, että siemenneste ikään kuin uusiutuu 3 kk:ssa. Eli jos tekee jonkun elämäntapamuutoksen, niin viimeistään 3 kk päästä sen pitäisi näkyä myös näytteen tuloksissa.

 

Heippa!
Minäkin voisin liittyä mukaan, jos vielä matkaan pääsee.
Me saatiin miehen kanssa kamalat uutiset vasta hiljattain. Meillä ei kummallakaan ole lapsia. Lasta ollaan yritetty vasta vuosi, aloin malttamattomana panikoida ja passitin miehen tutkimuksiin. Ajatuksena siis rauhoittaa oma mieli. Tuloksena oli sitten, ettei miehellä ole siittiöitä melkein ollenkaan. Nyt on ollut maailma sekaisin uutisen jälkeen. Minussa ei vikaa pitäisi olla.

Vaikka olo on kertakaikkisen musertunut, luomusti meille ei lapsia tässä elämässä tule, niin osa minusta on helpottunut että asia selvisi nyt eikä vuoden päästä. Jokainen kuukausi on niin raskas ja pettymys vie aina vaan enemmän voimia... ja jokainen pettymys on ollut tavallaan turha kun ei se olisi voinut edes tapahtua. Niin parempi että nyt tietää.

Nyt sitten käytiin suunnittelukäynnillä ja hoidot aloitetaan elokuussa. Miehen siittiötilanne on niin huono, että ICSI on meille ainut vaihtoehto. Eka hoito on lyhyellä kaavalla ja sitten vaan sormet ristiin. Olo on aika sekava. Pelottaa kun muiden ihmisten viimeinen vaihtoehto on se ainut vaihtoehto, jolla ikinä on biologinen lapsi mahdollista saada. Kuitenkin varovaisen toiveikkaita ollaan, koska päätettiin että kaikkemme tehdään. Elämä on koetellut meitä viimeiset kaksi vuotta rankimman kautta ja sen tarkoitus on varmasti ollut vahvistaa meitä tähän. Vaikka alkuun tuntui että tämä on sitten se viimeinen naula arkkuun, mistä ei ole voimia nousta.
Kumpikaan meistä ei halua elämältä mitään niin paljon kuin omia lapsia ja perheen.

 

Hei kaikille :wave:

Nyt on hoitojen alotus keskustelukäynti ivf-hoitajalla takana. Oli kiva yllätys kun selvis että hoito onki paljon halvempaa ku olin luullut! Minulle lääkäri sanoi aikanaan että ivf maksaa noin 1000 ?/kerta, luulin että tämän päälle tulevat vielä lääkkeet jotka maksaa n. 700 ?. Mutta selvis että maksaa lääkkeet + sairaalakäynnit yhteensä tuon noin tonnin. Ja jos saman vuojen puolella joutuu useammat lääkkeet ostamaan niin tulee se kelan omavastuu täyteen siinä vajaassa 700 eurossa. Oli kyllä helpotus että ei niin kallista olekaan. =)

Todella outoa vaan tuo että kaksi yhteistä lasta saa "yhteiskunnan rahoilla" tehdä, kuten hoitaja tahdittomasti ilmaisi. Mutta jos vaihtaa puolisoa niin taas saa sen kaksi lasta tehä. Onko "VÄHÄN" typerää??? Ihankuin jotenki suosittas että tekis lapsia useamman eri miehen/naisen kanssa, eikö tuo ois sama kun sais hoitoja niin monta lasta varten kuin parinkunta haluaa? No voi kun saisi ees sen yhden :'(

Loka-marraskuussa siis hoidot alkaa ja aika niiiiiiiiiin matelee.... Pitää laittaa lotto vetämään että pääsis yksityiselle hoitoihin niin ei tarvis odottaa. Paitsi kuitenki tarvis nyt syksyyn oottaa kun se munasarjaleikkaus takana niin pitää kattoa miten luomukierto lähtee käyntiin ja sehän lähti ekat luomu menkat sitten murrosiän alko 28 päivää leikkauksesta WUHUU!!! Tätä juhlittiin ihan kakku kahveilla pienessä ystävä piirissä

Hoitaja kyllä varotteli ettei eka hoitokerrasta kannata liikaa oottaa kun sillon haetaan sitä kuinka pienellä lääkityksellä saadaan munasolut kypsymään ettei tule sitä hyperiä, ja monesti käy kuulemma niinkin ettei mitään saada eka karralla kerättyä. Mutta pääasia että homma menee nyt eteenpäin.

Sera2010 joko tiedät tarkempaa ivf-hoitojen alotus aikaa syksylle?

Shayna tervetuloa mukaan :flower: mua harmittaa just se kaikkein eniten että me yritettiin 2,5 v luomuna, teroilla ja clomeilla jne. ja nyt vasta selvis että ei olisi voinut onnistua noilla konstein mitenkään. epäilyihini suhtauduttiin todella nuivasti. onneksi minulle tehtiin tuo munasarjaleikkaus jonka yhteyteen sain vängättyä uuden munajohdinten aukiolotutkimuksen ja sitte selviski että ne on täysin tukossa. helpottunu olo oli myös täällä kun vika viimein selvisi. täytyy vaan jaksaa uskoa että tuosta ivf:stä on apua, ja varautua siihen että se voi olla 1. tai vasta 10. kerta kun se onnistuu. hui, pääsette hoitoihin jo ihan kohta! Lykkyä tykö


Positiivista mieltä kaikille! =) =)

 

Elli82 Noi kakkukahvit oli niin huippujuttu =) Onneksi teillä kuitenkin lopulta syy selvisi. Jo vuoden jälkeen tieto siitä, että on ollut aivan kamala olo joka kuukausi TÄYSIN turhaan, tuntui niin... en edes löydä oikeeta sanaa... niin 2,5vuotta, en edes osaa kuvitella miltä teistä tuntuu. Itsellä on joka päivä mielessä, että voi jos olisi tiennyt. Miten paljolta olisi itseään säästänyt, kun voimia tässä tullaan tarvitsemaan tulevaisuudessakin. Mutta tietty jossittelu ei mitään auta. Mutta ei itselleen mitään mahda, väkisin se ajatus tulee mieleen.
Toi on kyllä oikeestikin aivan syvältä että toisen miehen kanssa saa sitten uudet kaksi lasta, mutta saman kanssa ei. Siis mikä logiikka?? Kaipa suunnittelijoilla on joku suurempi viisaus, mutta mulle ei aukea. Että jos vaihtaa paria niin voi saada isomman perheen?? Mutta tosiaan.. jos nyt yhdenkin saisi.
Meillä on tuottanut kamalasti tuskaa ajatus tulevan perheen kutistumisesta. Ollaan oltu yhdessä melkein 10 vuotta ja alusta asti haluttu suuri perhe, 4 lasta olisi täydellistä. Ja nyt sitten pitää ajatella että annettaisiimpa meille edes yksi. No... elämä ei tosiaan mene niin kuin suunnittelee.

Mulla oli ovulaatio toissapäivänä. Kahden viikon päästä varmaan kurvaa täti paikalle (tietty yritettiin kuitenkin hyödyntää ovis, eihän sitä koskaan tiedä, jos joku niistä 15 siittiöstä sattuis löytämään oikeaan osoitteeseen...haha... siis lähinnä vitsikästä, mutta olipahan kivaa ) Sitten seuraavista menkoista aloitetaan ICSI.

Jaksamista kaikille, toivottavasti aika menee nopeasti ja kaikkien hoidot saadaan pian alulle!

 

Täältä sivusta vain kommentoin noihin julkisen hoitojen saantirajotuksiin, että onhan siellä kuitenkin kai yleisenä rajana se max. kolme ivf-hoitoa (joissa on päästy siirtoon) tai tosiaan se 2 yhteistä lasta. Eli jos entisen kanssa on ne kaikki kolme hoitokertaa käytetty niin ei saa enää hoitoja kenenkään kanssa. En sitten tiedä koskeeko tämä myös miehiä, vai (epätasa-arvoisesti) vain naisia, joille tässä enimmäkseen kaikki toimenpiteet tehdään.
Voishan sitä periaatteessa tietysti saada julkisen hoidoista kuuskin lasta jos joka hoidosta onnistus saamaan ne kaks ja eri miesten kanssa... ja jos ois vielä alkioita pakkasessa niin ei kantsis sanoo että on eronnu siitä miehestä, koska sillon niitä ei vois käyttää.. niin vois saada vielä enempikin. Mutta siis maksimissaan kolmen eri miehen kanssa ne hoidot voi saada.

Ja sitten täytyy ajatella myös niin että jonotkin ois varmaan huikeen paljon pidemmät vielä jos kaikki sais niin monia hoitoja/lapsia kun haluaa.. Vaikka mäkin ennen kaikkia vaikeuksia haaveilin ainakin neljästä yhteisestä lapsesta, niin olisin äärimmäisen kiitollinen jos saatais ne kakskin, tai alkuunsa tosiaan sen yhdenkin.. että en tiedä kehtaisinko enempää enää pyytääkään, kun tää nyt näillä hoidoillakin näkyy näin vaikeeta olevan. Todennäkösesti kuitenkin joudun sinne yksityiselle jatkaan sitä ensimmäistäkin yhteistä (seuraava hoito on jo se kolmas eli viimeinen "halpa" hoito enkä ole tähän mennessä päässyt kuin yhteen pas:iin).

 

Shayna kyllä se harmitti kun sai kuulla että kaikki yritys lääkkeineen, elämäntapamuutoksineen, ovis tikutteluineen ja aikatauluttamisineen (tehdään molemmat vuorotyötä ja on melkosia säätöjä jouduttu ties missä harrastamaan ) on ollu ihan turhaa. mutta toisaalta oli todella helpottavaa saada kuulla ettei se lapsettomuus johtunu oman yrittämisen puutteesta tai siitä että olisi tehnyt jotain väärin tai jättänyt jotain tekemättä. Luulen että kaikkein vaikeinta olisi jos mitään syytä lapsettomuuteen ei olisi, sillon ei tietäisi mitä hoidetaan ja miten.

Mulla kanssa ollu haaveissa 4 lasta ja miehellä 2. Taitaa mies saaha kerrranki tahtonsa läpi toivottavasti ainaski :saint: Toisaalta olen jotenki "kiitollinen" tästä kokemuksesta siinä mielessä että tuntuu kuin olisin kasvanu kaks metriä ihmisenä ja miehellä sama fiilis. Välillä on ollu parisuhe tosi koetuksella tämän aikana mutta nyt ollaan tosi paljon lähennytty ja tuntuu että tämä on meidän suhdetta entisestään lujittanu. toivottavasti tämä kuitenkin yhteiseen lapseen päätyisi mutta jos ei niin yhdessä jatketaan silti.

ja ainahan on toivoa, kyllä niin ihmeellisiä tarinoita aina kuulee =) itse en vaan uskalla mistään luomu ihmeestä ees haaveilla ettei taas kokisi sitä joka kuukautista maatakaatavaa pettymystä. onkin nyt tosi rennosti mennyt kesä kun tietää ettei raskaaksi voi tulla niin ei tarvi siitä sitte stressatakkaan ettei tulis. olipa moninmutkasta

risupesä Meille se hoitaja sano kun asiasta vielä tarkemmin kysyin että vaikka nyt saisin 2 lasta tämän miehen kanssa ja ottaisin uuden ukon ja vaikka hänellä olisi jo ties kuinka monta lasta meilä olisi oikeus saada hoitoja taas kahta yhteistä lasta varten. Ihan järetöntä :headwall:

ja sanoivat että tekevät enemmän kuin 3 ivf hoitoa. Jos todella huonot mahdollisuudet onnistua niin silloin eivät tee, olikohan se että jos alle 20% (?) mahdollisuus. meillä ei miehessä vikaa ja mulla "vaan" johtimissa niin on kuulemma paremmmat mahdollisuudet. toivottavasti ainakin, ei tässä uskalla oikeen mihinkään uskoa.

Toivottavasti tämä kolmas kerta nyt toden sanoisi ja lapsen teille toisi.

 

Joo, noi käytännöt voi vaihdella (epäreilusti!) paikkakunnittain, tosin samalla polilla eri lääkäreiltä/hoitajiltakin voi saada eri infoa. Oon kuullu että joillekin on ensin sanottu ettei yksityisen hoidot vähennä julkisella saatavavien määrää ja niissä on sitten käyty hyvässä uskossa, mutta sitten niitä julkisen hoitoja ei ookaan enää saatu kun ois tarvinnu..
En oo tainnu kysyäkään Taysista voisko lisää hoitoja saada uuden miehen kanssa, mitähän ne mahtas aatella.. että meinaako toi vaihtaa nyt ukkoo sen takia..! Se on siis vaan mun oma veikkaus että 3 hoitoo/hlö. Joskus tätä kai kyselin jossain ketjussa ja siellä joku sanoi että ei voi saada enempää ja siitä jääny toi käsitys. Mutta tosiaan, sairaalakohtasta sekin taitaa olla..

 

risupesä: se julkisen kolmen hoidon sääntöön kuuluukin kolme siirtoon johtavaan hoitoa? Toivottavasti meidänkin sairaala toteuttaa tuota kun toisessa hoidossa ei päästy siirtoon ja olen koko ajan ajatellut että nyt on se viimeinen mahdollisuus.

 

nehma Juu, näin mulle ainakin taysissa on sanottu että jollei edes tuoresiirtoon päästä, sitä ei lasketa hoidoksi.

 

Elli82: Ei tietoa hoitojen alotusajasta, se info tosiaan vasta elokuun puolessavälissä. Että tässä on nyt tää kesätauko meneillään... Miten sulla noin kauan menee ennen ku pääsette hoitoja alottamaan? Jonojen takiako? Toivottavasti täällä ei oo mitään jonoa, ainakaan kovin pitkää, ei jaksais oottaa enää :/
Oon alkanu kans uskoo, että mullakin ois "röörit tukossa" ( ja sitä se lääkärikin nyt sitten jo rupes epäilemään viime kerralla )...ja oikeestaan melkeen toivon niin, ainakin selviäis syy, ja vielä sellanen syy, mihin löytyy apukeino... tosi ahdistavaa ajatella, et jos ei mitään syytä tähän löydy, tai jos syy on sellanen, mille ei voida tehdä mitään!! :/
Nyt vaan pitää yrittää unohtaa koko asia kesän ajaksi, ja nauttia näistä lämpimistä ilmoista... tsemppiä kaikille! B)

 

Tervetuloa uudet ja heippa kaikki vanhat
Ei täällä hurjasti taida tapahtua näin kesä aikaan,mut kohtahan sitä ollaan sit jo elokuussa ja uudet kujeet monen kohdalla alkaa

Vihdoinkin alkoi ne kateissa olleet menkat ja pääsin alottamaan pillerit,joita sit popsin tonne heinäkuun loppuun,sit elokuun eka vk 0-ultra ja piikitys alkaa ja punktio sit viikolla 33...toivottavasti paremmilla tuloksilla kuin viimeks,toiveet taas hurjan korkealla,vaik pitäs osata ajatella sitä huonointakin mahdollisuutta,ettei taaaaas tippuis liian korkealta :headwall:

Mut helteisiä kesän jatkoja taas kaikille tasapuolisesti =)

 

Heippa
Tosiaan täällä vaikuttaa olevan odottava tunnelma =)
Barbapörrö13 Meillä on melko sama aikataulu, mulla on punktio tod näk vk34. Meillä vasta eka kerta niin jännittää! Mutta sama fiilis, toiveet on hirmuiset vaikka yritän koko ajan ajatella realistisesti. Mutta optimismi ei voi ainakaan haitata. Ja oon samalla onnellinen kun hoitokierto on ensimmäinen kierto milloin Sillä on ihan oikea mahdollisuus tapahtua :heart:

Mä oon aika hyvin saanu ajatukset pois tästä mustasta möykystä. Ollaan vietetty kesää ja nautittu ja on oikeesti ollut hetkiä jolloin asia ei ole mielessä...
... Ja eilen sitten kuulin ystäväni olevan raskaana. Ja tietty onnensa kukkuloilla. Me ollaan molemmat yritetty aika saman verran raskautta, pitkin talvea juteltiin miten ihanaa olis olla yhdessä raskaana. Jotenkin taas tuntui niin... että älä lopeta sen asian ajattelemista hetkeksikään mitä et haluaisi ajatella ,ja älä kuvittele hetkeäkään nauttivasi elämästä, sillä se on just se hetki kun se tulee ja iskee susta ilmat pihalle. Hitto, oonpa hyvä ihminen. Tietty oon ystäväni puolesta onnellinen, mutta... kyllä te tiedätte.
Mun henkilökohtainen kidutusmuoto tulee olemaan sen ihanan mahan kattominen koko syksyn ja talven.
Jospa joku tuolla ylhäällä vielä järjestäisi niin että oltaisiin yhtä aikaa möhömahoja....

Meillä oli eilen hääpäivä miehen kanssa ja muisteltiin häitä. Silloin ei edes tajunnu kuinka onnellinen oli. Ei ollut yhtäkään varjoa elämässä. Kysyin mieheltä että ollaankohan me enää ikinä niin onnellisia. Mua pelottaa etten enää ikinä ole oikeesti täysin onnellinen. Vaikka silloin ajatteli että tästä se vasta lähtee paranemaan. Mies sanoi että on ihan varma että tullaan olemaan vielä onnellisempia :heart: Mä päätin että uskon sitä kunnes toisin todistetaan

 

Shayna,ompas jänskää kun tosiaan mennään lähes samaa matkaa =) joko sä pillereitä popsit? Mitkäs lääkkeet sul sit tulee olemaan?

Mä sain just tänään postissa ton hoitosuunnitelman ja 3.8.eka ultra ja sillon sit alkaa piikitykset...menopur...

toivotaan et kaikki menee hyvin ja tietysti jokaiselle sitä plussaa :heart:

 

Nopeasti kerron vaan, että täällä ei tärpännyt tälläkään kertaa. Jäi rantalomalla uiminen vähän vähiin kun vuosin kuin seula. No nyt välikierto ja hermojen lepuutusta.
Gabi ei ole elämäntapamuutoksesta kyse, mies ei juo eikä polta, on kasvissyöjä ja elää muutenkin terveellisesti, tosin kahvia saattaa juoda kolmekin kuppia päivässä ja lisäksi kupin teetä. Ettei sen ainakaan luulisi olevan kiinni elämäntavoista.

 

barbapörrö13 Mä en vielä tiiä lääkkeiden nimiä, mutta lyhyellä kaavalla mennään, eli omilla hormooneilla käyn elokuulle =) Teillä vissiin pitkä kaava? Oliko viimeksikin? 2.8. On vielä käynti lääkärillä ja saan siellä sitten reseptit. Kun menkat sitten alkaa niin aletaan kp2 piikittelyt. Vähän tuun perästäpäin =) Meille lääkäri ei edes ehdottanut pitkää kaavaa, sanoi heti, että lyhyellä aletaan. Olis pitäny kyllä kysyä enemmän niiden eroista, jännittää että onnistuuko lyhyt jotenkin huonommin.
AdAstra Oon tosi pahoillani teidän puolesta :hug: Onko teillä vielä mietittynä jatkosuunnitelmaa, kunhan ensin hengähdätte?

 

Adastra olen tosi pahoillani teidän puolesta :hug:

shayna lyhyellä kaavalla mennään,eka oli pitkällä,joka siis meni pieleen,eikä päästy edes siirtoon :'(
Mut jospa tää lyhyt toimis sit meidän kohdalla paremmin!!!
Joo,aikalailla samoja aikoja mennään ja toivotaan et päästään kumpikin piinailemaan =)

 

Heissan!

Saanko liittyä joukkoon? Olemme mieheni kanssa 35v. ja ensimmäistä lasta ollaan yritetty nyt 2,5 vuotta. Vuoden yrittämisen jälkeen hakeuduimme hoitoihin ja diagnoosina miehen erittäin huono spermanlaatu. Vuonna 2009 tehtiin 2 ICSI hoitoa, joista kummastakin siis negaa, samoin 1.ICSI:n ainoat pakastetut eivät selvinneet joten päätimme pitää pientä taukoa. 2.ICSI:ssä saimme todella huonosti munasoluja (vain 2 joista toinen hedelmöittyi), joten eipä taida minunkaan kroppani ihan täydellisesti toimia, kierto on aina ollut pitkä ja ylipainoa on edelleen (pudotus kyllä hyvässä vauhdissa)..

Nyt ollaan aloittamassa 3.tta ICSI:ä, ja tänään hain Procrenin apteekista tiistaita varten!
Ensimmäinen ultra ja samalla Puregon piikitykset aloitetaan 2.8., ja näin ollen punktio elokuun puolen välin tienoilla. Ai että kun jännittää ja odottaa taas että päästään alkamaan!

Shayna, meillä tehtiin tuo 1. ICSI pitkällä kaavalla, ja 2. lyhyellä. Lyhyessä ei tehdä omien hormonien alasajoa niin kuin pitkässä. Lyhyttä ilmeisesti suositaan jos omat hormonit toimivat suht normaalisti? Meillä aloitetaan tämä kolmas nyt taas pitkällä, jotta saataisiin varmemmin munasoluja.

Lueskelin teidän muidenkin kirjoituksia ja koitan jatkossa sitten kommentoida paremmin, mutta tsemppiä nyt kaikille tasapuolisesti! =) Helteistä viikonloppua!

 

Susu75 tervetuloa =) Meillä sit menee hoidot aikalailla samaa matkaa,mulla eka käynti 3.8 ja sit tosiaan pistelyt.
Toivottavasti päästään yhdessä piinailemaan hyvin tuloksin :heart:

Nautitaanhan helteistä :attn:

 

Synkissä tunnelmissa täällä, menkkoja odotellessa... :'( Rupesin tässä miettimään, että sitten kun joskus sinne IVF:ään asti päästään, ni entäs jos sekään ei tuota tuloksia?? Mitäs sitten, ja montako IVF: ää yleensä tehään jne. ??

 

Sera2010,samat on mietteet täälläkin,nyt pelottaa jo tosi kovasti kun toinen hoito jo niin lähellä ja eka meni täysin pieleen :'( En tiedä miten sitä oikeasti selviää,jos tulos tässäkin toisessa yhtä huono,mut ei kai se auta,kun vaan uskoa ja toivoa,että nyt hoito tuottaisi parempia tuloksia,eihän näitä muuten jaksa läpi kahlata :attn:

Tsemppiä kaikille omiin vaiheisiin ja lämmintä kesän jatkoa,itse palasin juuri lomalta töihin :headwall:

 

Heippa!
Heinäkuu on mennyt yllättävän nopsaan ja ensi viikolla on se kauan odotettu elokuu =)
Tervetuloa Susu75! Meillä on molemmilla sama lapsettomuuden syy. Toivottavasti elokuu on onnenkuu ja molemmilla ICSIstä tulisi unelmien tulos!
Sera2010 Mulla käy sama ajatus mielessä usein... Ainut asia mikä helpottais oloa on, että joku lupais että saadaan lapsi joskus. Pelottaa kun asiat ei ole meidän käsissä. Välillä saa ja pitää olla huonoja päiviä, mutta on tärkeetä välissä unohtaa pelot ja uskoa ja toivoa parasta. Vielä vastauksena kysymykseesi, mun mielestä julkisin varoin pääsee kolmeen siirtoon johtaneeseen IVFään.
barbapörrö13 Voi harmi että työt alkoi, on niin superkuuma viikko tulossa! Musta itsestä tuntuu, että silloin kun itsellä on synkkä olo, niin auttaa kun läheiset rinnalla jaksaa uskoa ja toivoa. Niin mä ainakin uskon meidän kaikkien onneen ja tuloksiin!

Mulla on ollu aivan kamalaa vuoristorataa tämä elämä. Tuntuu, että tämä asia on niin pinnalla etten pääse siitä hetkeksikään. Nyt viimeiset 4päivää on taas ollut ihanan normaali olo, tuntuu että elämällä on annettavaa kävi miten kävi. Mutta sitä ennen viikko oli aivan kamalaa synkistelyä. Tuntui vaan niin pahalta ja tän asian rinnalla tuntee itsensä niin pieneksi ja mitättömäksi.
Olen käynyt terapeutilla siitä asti kun asia selvisi ja alun skeptisyydestä huolimatta täytyy myöntää että siitä on apua. Eihän se itse asiaa vie pois, mutta mulle on antanut uusia työkaluja. Kun mä en millään halua antaa lapsettomuuden hallita elämää. Kerkesin tosin jo kerran suuttuakin terapeutille oikein kunnolla, kun hän toi esiin ajatuksen, että eikös elämä tähän asti olekin ollut hyvää ilman lapsia (niin miksi nyt on huonompaa vaikkei mikään ole muuttunut). Ja että mun vaatimustaso elämälle on liian kova, koska olen vaativa persoonallisuudeltani. Prkle!!! Sanoin, että onko lasten vaatiminen elämältä jotenkin kohtuutonta, ei kyllä mun mielestä!
Mutta vaikka tuntui nuo ajatukset inhottavalta, niin pisti kyllä miettimään, että oliko sillä kaikessa inhottavuudessaan joku pointti. Koska vaikka kuinka tappelee, niin voi olla että tässä käy huonosti. Niin on totta, että elämä tällaisenaan on kuitenkin ollut hyvää (vaikkakin se osittain johtuu siitä, että lapset on ollu tulevaisuudensuunnitelmissa). Ja vaatimustasoa on laskettava, jotta näinkin voisi olla onnellinen. Ja haluaisin oppia jollain kierolla tavalla nauttimaan siitä, etten voi hallita elämää. Perfektionistille ajatuksissa on tekemistä, myönnetään. Jatketaan teraapiaa vielä =)

Tilasin myös adoptioesitteitä. Musta on alkanu tuntua, että haluisin adoptoida, vaikka saataisiinkin omia lapsia. Ajatus tosin vaatii vielä kypsyttelyä ja ajatustenvaihtoa miehen kanssa, mutta jotenkin ajatuksesta tulee hyvä tunne.

Viikon päästä päästään sitten lääkärikäynnille ja saadaan suunnitelmat ja reseptit. Ja miehen tutkimustulokset verikokeista ja konrolli simppanäytteestä. Ja katsotaan mitä tapahtuu.

 

Kävin jo kirjottamassa toiseen jättipitkään viestiketjuun, mut löysinkin tämän.. teiän juttuihin taitaa paremmin päästä perille, kun ketju on lyhyempi yritän ainakin.. tosin mietin kaiken aikaa, että tullako mukaan vai ei, kun nyt on lapseton mutta jos en sitä enää oliskaan kahden viikon päästä, kuuden viikon päästä, kymmenen viikon päästä.. Tiedätte tän jatkuvan seilaamisen toivon ja epätoivon välillä. Epätoivoisen uskon siihen, että tässä kuussa tärppää ja ihan luomusti.. No päätinpä nyt kuitenkin tulla mukaan, kun tuntuu, että ajatukset pyörii kaiken aikaa tämän lapsettomuuden ympärillä ja on vähän niitä kelle siitä viittii arjessa puhua.
Ollaan molemmat 35v, lapsitoive ja yritys meillä ollut 3/2008 lähtien, tutkimuksiin hakeuduttiin siitä noin vuoden kuluttua ja jonottelujen jälkeen eka IUI nyt kesäkuussa. Suunnitelma on, että elokuussa 2. IUI ja sen jälkeen harkitaan laparoskopiaa toisessa munasarjassa olevien endometrioomien takia ja sitten IVF tai vaihtoehtoisesti ilman leikkausta suoraan IVF, jos arvio on, ettei leikkausta tarvitakaan (mitä mä toisaalta niin hartaasti toivon). Aluksi oltiin selittämättömiä, mutta nyt loppukeväästä lääkärit alkoi kuitenkin epäilemään endometrioosia ja lisäks nyt IUI:ssa siittiöiden määrä oli keskimääräistä alhaisempi, mutta liikkuvuus onneksi hyvä (määräkin oli hyvä analyysissä reilu vuosi sitten, joten en sitten tiedä heitteleekö vaan kerrasta toiseen..). Eli hoitojen suhteen ollaan vielä aivan alussa.
Oon nyt toistaseks ainakin vielä ihan pihalla kuka teistä on kuka jne. joten en nyt osaa esittää mun kysymyksiä tietyille nimimerkeille, mutta muutamat teistä kertoi endosta ja laparoskopiasta. Kovasti haluisin kuulla kokemuksia. Erityisesti tällä hetkellä mietityttää, että kuinka pitkään siitä kestää toipua eli kuinka nopeesti sen jälkeen päästäisiin taas jatkamaan hoitoja tai yrittämistä luomuna? Tosin sitten on myös julkisen puolen jonot, jotka ottaa oman aikansa varmaan.. Oon samaa mieltä teidän muiden kanssa, että vaikka tietyssä mielessä tuntui alkuun helpottavalta, että ei pitäisi olla mitään syytä lapsettomuuteen, on toisaalta ollut helpottavaa kuulla, että ehkäpä syy onkin olemassa, ja sitä myötä siihen hoidot. En vaan nyt meinais millään jaksaa tätä odottelua.. varsinkin kun lopputuloksesta ei voi koskaan olla varma.
Voi kun osais keskittyä täysin muihin asioihin ja antaa tämän asian mennä omillaan, mutta miten sen teet.. Onnistuuhan se jonain päivinä ja hetkinä, mutta sitten taas ajatukset pyörii kaiken aikaa lapsitoiveen ympärillä.
Että sellaista.. Yksin ei olla kuitenkaan, samaa surua kantavia meitä on monia, ja toivottavasti myös samaa toiveikkuutta kantavia, koska kyllä meillä siihen on oikeus. Luotan siihen, että jos biologista lasta ei saada, saadaan sitten jotakin muuta kaunista, mutta tää odottaminen vaan on aikas piinaavaa, ei voi mitään..