Olen samaa mieltä kanssasi; ei se aina katso kasvatusta, ei todellakaan.
(joskin ihmettelen kovasti tuota "Ette voi suojella lastanne loputtomiin ulkomaailmalta"- kommenttia tässä yhteydessä....)
Kasvatus luo hyvän pohjan. Toivon, että pystyn iskoistamaan lapsiini niin hyvin oikean ja väärän eron, etteivät he myöhemmässä iässäkään lähtisi rikoksen tielle, vaikka joku kaveri houkuttelisikin. Niin hyvän itsetunnon, että uskaltavat sanoa EI. Vanhemmat voivat tehdä kaikkensa tiettyyn pisteeseen asti, loppupeleissä valinta on lapsen itsensä.
Mun tutussa perheessä on 4 lasta. Aikuisia jo kaikki. Kolme heistä rehellisiä, mukavia, kilttejä, ihan kivasti pärjääviä. Neljäs aloitti rikokset jo varhaisteininä, ja tehtaili niitä 15 vuotta, nyt on kuulemma ollut nätisti jo useamman vuoden mutta onhan rikosrekisteri ja vankilamenneisyys sellainen asia mikä ei ole eduksi esim. työnhaussa. Joten vaikeaa on, ja tulee olemaan vielä pitkään...toivottavasti hän on henkisesti tarpeeksi vahva pysymään kaidalla tiellä. Se jää nähtäväksi. Kasvatuksesta ei ainakaan heidän perheessä pitäisi olla kyse.