Lauantai ehtoota.
Täällä on taas ihan "intona" siivottu, silä huomena taasen asuntonäyttö.
Jospa tällä kertaa tärppäis...
Ukonkin sain kotio eilen. Ihanaa! Kova ikävä jo olikin. Huomena lähdetäänkin sen mukana Tampereen suuntaan ja ollaankin koko viikko poissa kotoa, välillä mummun ja taatan, välillä mummun ja ukin ilona. Taatalla ei ole nettiyhteyttä, että melkein koko viikko joudutaan olemaan nettipimennossa. Saa nähdä paljonko on teidän kuulumisia luettavana, kun kotiin palaillaan...
Afu -82: sulla taitaa noi yksinäiset viikot olla vähissä, kun olet jo vuokra-asuntoa päässyt siivoilemaan. Koskas muutatte? Me ollaan nyt siellä Tampereen seudulla asuntoja siis kierrelty ja luultavasti se uusi koti aikanaan löytyy jostain siitä naapurikunnista. Tällä hetkellä vahvimpina vaihtoehtoina on Pirkkala, Nokia ja Ylöjärvi. Mutta mitään siirtoa ei uuden hankinnalle uskalleta tehdä, ennen kuin tästä omasta tulee edes joku tarjous. Joten saa nähdä kauanko tämä meidän asumusero kestää
Sokerirasitustestiin täytyis aikaa varailla ton mummulaviikon jälekiselle viikolle. Plääh! Ekassa raskaudessa en tuohon ihanuuteen joutunut, mutta olen kuullut, ettei se ihan kauhean mukava kokoemus ole. No kaippa tuosta selviää. Neuvolasta en sitten saanut minkäänlaisia ohjeita tuonne testiin menosta. Neuvolatäti käski vaan ite varata ajan ja sano, että mulle on sinne lähete. Kävinpä äsken Hus:n sivuilla etsimässä puhelinnumeroo ja samalla lueskelin noita paasto-ohjeita. Mun mielestä olis voinut neuvolatäti hiukan paremmin asiasta evästää.
Rintapumpusta: Senkin tarve lienee yksilöllistä. Eräs ystäväni minua kehotti hankkimaan moisen vehkeen jo ennakkoon. Hänellä kun oli rinnat tursunneet maitoa, kun oli sairaalasta kotiin päästy ja ilman pumppua ei olisi selvinnyt. Minulla ei koskaan maidon "ylituotantoa" ilmennyt ja hyvin olisin ilman pumppuakin selvinnyt. Jonkinlainen käsikäyttönen halppishäkkyrä mulla oli (olikohan Emma), enkä tykännyt siitä yhtään! Parmmin sain maitoa irti käsin lypsämällä. Ja kaikkein paras "rintapumppuhan" on se ikioma käärö.
Isänpäivälahjasta: Tekis mieli tehdä jotain tuon esikoisen kanssa ite. Tällä hetkellä olen mietiskellyt, että leivottais ehkä pullaa, siitä kun tuo isukki kovasti pitää ja yleensä en kauheesti kuitenkaan leivo. Sitten ehkä ostan vielä sen suosikkikirjailijan opuksen (=klassisen tylsää).
Joulun vietossa meillä on perinteenä viettää aatto miehen vanhemmilla ja joulupäivänä mennään minun vanhempieni luokse. Miehen pojat ovat koko ikänsä viettäneet joulua mummun ja ukin luona, joten siksi ollaan haluttu pitää tämä järjestely. Eiköhän näin siis tänäkin jouluna.
Huh! Onpahan hassua ajatella nyt jo joulua. Vaikka eihän siihen oikeastaan ole enää paljoakaan aikaa. Ja toisaalta mulla on joulu kyllä mielessä koko vuoden - ostelen lahjoja (monesti erilaisista alennusmyynneistä) pitkin vuotta. Siten ei tule lahjojen kanssa joulupaniikkia ja kustannuksetkin jakaantuu mukavasti eri kuukausille. Ja lahjoistakin tulee usein henkilökohtasempia, kun niitä ostaessa ajattelee todella saajaa, eikä tule ostettua niitä "tuikkulyhty, kun en nyt muutakaan keksi" -tyyppisiä lahjoja.
Kuinkahan moni meistä viettää joulua jo käärö kainalossa? Hmm! Ite luulisin, että ensivuoden puolelle synnytys menee. La on kuitenkin vasta tammikuun lopulla ja esikoinen ainakin meni melkein kaks viikkoa yli. Vaikka onhan tää raskaus tietenkin ihan oma lukunsa eikä pitäis olettaa että asiat menee samoin kuin viimeksi.
Synnytystä en ole kovastikaan miettinyt. Kaippa tuo jotenkin tuolta jossain vaiheessa ulos tulee
Esikoisen kohdallakaan en miettinyt liikoja. Hankin kyllä tietoa erilaisista vaihtoehdoista (esim. kivunlievitys, ponnistusasennot ym.), mutta mitään valmista suunnitelmaa en synnytykselle laatinut. Päätin ottaa kivunlievitystä, jos siltä tuntui (aluksi ei tuntunut, mutta loppua kohden rupes kyllä tuntumaan
) ja luotin täysin kätilöiden ammattitaitoon ja neuvoihin. Itelleni jäi kyllä hirmu hyvät fiilikset synnytyksestä.
Pippuri: käsittääkseni noi neuvolan järjstämät valmennukset on niitä perhevalmennuksia. Me käytiin juurikin Vantaalla esikoisen aikana noi neuvolan valmennukset, joista ekassa käsiteltiin synnytystä ja tokassa elämää vauvan kanssa. Me päästiin myös kättärille tutustuessa semmoseen ryhmään, missä oli sellanen pienimuotoinen valmennus samassa. Sen anti oli omasta mielestä tota neuvolan valmennusta parempi. Jo se, että synnytyksestä puhuttiin siellä aidossa ympäristössä (oltiin yhdessä synnytyssalissa) teki asiaa jotenkin konkreettisemmaksi. Uskon siis, että saatte sieltä Haikaranpesän valmennuksesta yhtä hyvät eväät (ellette paremmatkin) kuin neuvolan valmennuksesta.
Jopas tuli taas tekstiä. Kun harvoin kirjottaa, niin täytyy jaaritella sitten olantakaa. =)
Voikaatte hyvin. Tämä täällä vaikenis ja olis hiljaa nyt seuraavan viikon
T: S + kakkosnelonen 24+0