Nyt ollaan sitten kotiuduttu meidän suloisen nyytin kanssa.
Kirjottelen nyt synnytyksestä ihan ulkomuistista, kun en vielä ole saanut synnytyskertomusta itselleni. En varmastikaan meinaan jaksa tulla kirjoittelemaan kauhean usein tänne nyt hetkeen. Lueskelen kyllä juttunne.
Ennen synnytystä suunnittelin, että sairaalaan vasta kun on aivan pakko mennä kivunlievityksen takia, kivunlievitykseksi epiduraali ja sormet ristissä, ettei tulisi repeämiä. (Välilihaa venyttelimme miehen kanssa repeämien estämiseksi lähes joka ilta.) Ei ihan mennyt niin, mutta melkein.
26.9. aamulla herätessä noin klo 10 alkoi epäsäännölliset lievät menkkajuilimiset, sellaisia, jota nyt tuli ja meni jo aikaisemminkin. Klo 14 sanoin miehelle, että lieviä supistuksia tulee noin 5-10 min välein. Eivät oikeastaan haitanneet mitenkään vielä. Klo 15 mies lähti kehoituksestani hallituksen kokoukseen. Sanoin, että soittelen, jos tulee hätä, ja eihän hänellä menisi kuin 15 min, kun olisi kotona. Siinä sitten seurailin tilannetta rauhallisesti, kävin lämpimässä suihkussa ja lämmittelin välillä viljapussia. Klo 18 alkoi supistukset olemaan 5 min välein ja ne alkoivat hieman jo haitata tv:n katselimista. Harkitsin soittamista miehelle, mutta ajattelin mennä vielä lämpimään suihkuun ensin. Klo 19.45 mies ei vieläkään ollut tullut, mutta soitin vielä siskolle ensin, koska tämä oli soitellut. Puhelun aikana mies saapui kotiin. Lopetin puhelun ja sanoin miehelle, että nyt lähetään sairaalaan.
Sairaalassa olimme 20.20 ja kätilö otti käyrää, jonka aikana supistukset tulivat noin 2-3 min välein ja olivat todella kivuliaita. Kätilön kokeillessa kohdunsuuta hän totesi vauvan pään olevan jo todella alhaalla ja sitten hän rupesi kyselemään onko yhtään ponnistuksen tunnetta. Lievästi sitä oli. Kätilön ilme oli mainio tässä kohtaa. Totesi minun olevan auki 8 cm ja että nyt siirrytään vauhdilla synnytyssaliin. Kivun lievitykseksi en kerinnyt saamaan mitään, kätilö sai kuitenkin minut kokeilemaan ilokaasua vastusteluistani huolimatta. Kokeilin kerran sitä hengittää ja siitä ei ollut mitään apua ja siitä tuli vain pehempi olo. Mies kävi nopeasti lämmittämässä pari jyväpussia, joista sain edes hieman lohtua. Kätilöillä oli vuoronvaihto, joten seuraava kätilö kävi esittäytymässä kandin kera ja taas kokeiltiin kohdunsuuta. Tällöin lapsivedet menivät, väriltään vihertävää. Supistusten kivut lievenivät huomattavasti tämän jälkeen. Olin täysin auki ja sain luvan ponnistaa jos ponnistuttaa. Ponnistin 7 min ja tyttö oli pihalla. Ponnistuksen aikana kipu oli ihan siedettävää, tunsin kuitenkin, että nyt repeää yläosista ja hieman kirveli. Jälkeiset kestivät hieman aikaa tulla, mutta tulivat kaikki pois. Kokonaisuudessaan synntys kesti 7,5 tuntia.
Tyttö syntyi klo 21.37, painoa 3430g ja pituutta 49cm. Apgar pisteet 9/9/10. Synnytyssalissa olimme hieman pidempään noin 6 tuntia, koska vuosin hieman enemmän. Tikkejä tuli 4 tai 5. Yhteensä vuotoa arvioitiin 800ml. Sain litran Ringeriä ja oksitosiinia hieman verenvuodon takia.
Mies oli hieman ihmeissään, koska olivan valmistellut häntä, että asiat voivat hieman kestääkin. Ei jäänyt hälle kuitenkaan traumoja, vaikken kironnutkaan häntä alimpaan helvettiin (tätä oli ilmeisesti odottanut). Mulle synnyttäminen on siis helppo juttu, ainakin tällä kerralla oli.
Siirryttiin lapsivuodeosastolle, jossa ne sitten kiduttivat mua ja tyttöä 5 vuorokautta, kun maito ei noussut rintoihin (ei ole vieläkään noussut). Melkein antoivat tytön kuivahtaa, vaikka yritin kovasti tivata lisämaidon perään. Kun paino oli laskenut jo ihan rajoille, niin sitten vasta älysivät lisämaidon tarpeen. Ovat niin imetyksen perään, että oikein ärsyttää. Sanoivat, että toisilla maito nousee vasta myöhemmin kotona. En usko, että mulla maito nouseekaan, mutta vielä kuitenkin yritän imettää. Kokeilin kerran lypsämällä ja maitomäärä oli alle 5 ml. Tiheästi kuitenkin imutellaan 1-2 tunnin välein ja pitkänkin aikaa. Äidinmaidonkorvikkeella siis mennään muuten, jonka määrää arvioin vaavin tyytyväisyyden mukaan. Sain ohjeetkin, mutta oma metodini on kyllä paljon parempi.
Kätilön tullessa kyselemään jäikö synnytyksestä jotain mieltä painamaan ja voisiko sitä vielä ajatella synnyttävänsä toisenkin, niin totesin, että synnyttämään lähden koska vain, mutta lapsivuodeosastolle en halua tulla itseäni ja lastani kiusaamaan. Toisin sanoen ensi kerralla tahdon pois lääkärin tarkastuspäivänä. Osaan kyllä antaa pullosta ruokaa ensi kerrallakin.
Mutta helppo vauva muuten on, ja nyt kun pääsin kotiin, nukuin paremmin kuin koskaan. Viiden sairaalassa olo yön aikana, nukuin ehkä yhteensä 8 tuntia, joten nyt kotona 4 tuntia putkeen tuntui ihanalta.
terp ja pikkuriikkinen 6 pvää
Kirjottelen nyt synnytyksestä ihan ulkomuistista, kun en vielä ole saanut synnytyskertomusta itselleni. En varmastikaan meinaan jaksa tulla kirjoittelemaan kauhean usein tänne nyt hetkeen. Lueskelen kyllä juttunne.
Ennen synnytystä suunnittelin, että sairaalaan vasta kun on aivan pakko mennä kivunlievityksen takia, kivunlievitykseksi epiduraali ja sormet ristissä, ettei tulisi repeämiä. (Välilihaa venyttelimme miehen kanssa repeämien estämiseksi lähes joka ilta.) Ei ihan mennyt niin, mutta melkein.
26.9. aamulla herätessä noin klo 10 alkoi epäsäännölliset lievät menkkajuilimiset, sellaisia, jota nyt tuli ja meni jo aikaisemminkin. Klo 14 sanoin miehelle, että lieviä supistuksia tulee noin 5-10 min välein. Eivät oikeastaan haitanneet mitenkään vielä. Klo 15 mies lähti kehoituksestani hallituksen kokoukseen. Sanoin, että soittelen, jos tulee hätä, ja eihän hänellä menisi kuin 15 min, kun olisi kotona. Siinä sitten seurailin tilannetta rauhallisesti, kävin lämpimässä suihkussa ja lämmittelin välillä viljapussia. Klo 18 alkoi supistukset olemaan 5 min välein ja ne alkoivat hieman jo haitata tv:n katselimista. Harkitsin soittamista miehelle, mutta ajattelin mennä vielä lämpimään suihkuun ensin. Klo 19.45 mies ei vieläkään ollut tullut, mutta soitin vielä siskolle ensin, koska tämä oli soitellut. Puhelun aikana mies saapui kotiin. Lopetin puhelun ja sanoin miehelle, että nyt lähetään sairaalaan.
Sairaalassa olimme 20.20 ja kätilö otti käyrää, jonka aikana supistukset tulivat noin 2-3 min välein ja olivat todella kivuliaita. Kätilön kokeillessa kohdunsuuta hän totesi vauvan pään olevan jo todella alhaalla ja sitten hän rupesi kyselemään onko yhtään ponnistuksen tunnetta. Lievästi sitä oli. Kätilön ilme oli mainio tässä kohtaa. Totesi minun olevan auki 8 cm ja että nyt siirrytään vauhdilla synnytyssaliin. Kivun lievitykseksi en kerinnyt saamaan mitään, kätilö sai kuitenkin minut kokeilemaan ilokaasua vastusteluistani huolimatta. Kokeilin kerran sitä hengittää ja siitä ei ollut mitään apua ja siitä tuli vain pehempi olo. Mies kävi nopeasti lämmittämässä pari jyväpussia, joista sain edes hieman lohtua. Kätilöillä oli vuoronvaihto, joten seuraava kätilö kävi esittäytymässä kandin kera ja taas kokeiltiin kohdunsuuta. Tällöin lapsivedet menivät, väriltään vihertävää. Supistusten kivut lievenivät huomattavasti tämän jälkeen. Olin täysin auki ja sain luvan ponnistaa jos ponnistuttaa. Ponnistin 7 min ja tyttö oli pihalla. Ponnistuksen aikana kipu oli ihan siedettävää, tunsin kuitenkin, että nyt repeää yläosista ja hieman kirveli. Jälkeiset kestivät hieman aikaa tulla, mutta tulivat kaikki pois. Kokonaisuudessaan synntys kesti 7,5 tuntia.
Tyttö syntyi klo 21.37, painoa 3430g ja pituutta 49cm. Apgar pisteet 9/9/10. Synnytyssalissa olimme hieman pidempään noin 6 tuntia, koska vuosin hieman enemmän. Tikkejä tuli 4 tai 5. Yhteensä vuotoa arvioitiin 800ml. Sain litran Ringeriä ja oksitosiinia hieman verenvuodon takia.
Mies oli hieman ihmeissään, koska olivan valmistellut häntä, että asiat voivat hieman kestääkin. Ei jäänyt hälle kuitenkaan traumoja, vaikken kironnutkaan häntä alimpaan helvettiin (tätä oli ilmeisesti odottanut). Mulle synnyttäminen on siis helppo juttu, ainakin tällä kerralla oli.
Siirryttiin lapsivuodeosastolle, jossa ne sitten kiduttivat mua ja tyttöä 5 vuorokautta, kun maito ei noussut rintoihin (ei ole vieläkään noussut). Melkein antoivat tytön kuivahtaa, vaikka yritin kovasti tivata lisämaidon perään. Kun paino oli laskenut jo ihan rajoille, niin sitten vasta älysivät lisämaidon tarpeen. Ovat niin imetyksen perään, että oikein ärsyttää. Sanoivat, että toisilla maito nousee vasta myöhemmin kotona. En usko, että mulla maito nouseekaan, mutta vielä kuitenkin yritän imettää. Kokeilin kerran lypsämällä ja maitomäärä oli alle 5 ml. Tiheästi kuitenkin imutellaan 1-2 tunnin välein ja pitkänkin aikaa. Äidinmaidonkorvikkeella siis mennään muuten, jonka määrää arvioin vaavin tyytyväisyyden mukaan. Sain ohjeetkin, mutta oma metodini on kyllä paljon parempi.
Kätilön tullessa kyselemään jäikö synnytyksestä jotain mieltä painamaan ja voisiko sitä vielä ajatella synnyttävänsä toisenkin, niin totesin, että synnyttämään lähden koska vain, mutta lapsivuodeosastolle en halua tulla itseäni ja lastani kiusaamaan. Toisin sanoen ensi kerralla tahdon pois lääkärin tarkastuspäivänä. Osaan kyllä antaa pullosta ruokaa ensi kerrallakin.
Mutta helppo vauva muuten on, ja nyt kun pääsin kotiin, nukuin paremmin kuin koskaan. Viiden sairaalassa olo yön aikana, nukuin ehkä yhteensä 8 tuntia, joten nyt kotona 4 tuntia putkeen tuntui ihanalta.
terp ja pikkuriikkinen 6 pvää