Kotona synnyttäminen

Kerroppas, kotimamma, mistä sä voit tietää, että vauva voi hyvin synnytyksen aikana? Tai mistä tiedät milloin jotain menee vikaan? Mistä tiedät synnytyksen aikana, että se sujuu hyvin?

Kerro nyt meille, niin ei tarvitse niin huolissaan olla. tunnut tietävän aiheesta sen verran paljon, että kerrohan nyt mitkä ne merkit on milloin jotain menee vikaan ja milloin kaikki sujuu hyvin.

 

[QUOTE="Kotimamma";29463989]Joo, kiitos siitä linkistä! Kyllä me ollaan jonkulaista kolmatta osapuolta harkittu tietenkin, mutta tahtoisin hänen olevan meille tosi läheinen.. Toistaiseksi ei ole kuin oma äitini joka voisi tulla synnytykseen mukaan, mutta sekään ei ole varmaa pääseekö hän..

Ja voinen vakuuttaa, että olemme oikeasti harkinneet tätä todella tarkkaan, ja niin monelta kantilta ettei sitä voi edes sanoin kuvailla, ja meille lapsen turvallisuus on tärkeää.. emme vain usko että turvallisuus vaarantuu yhtään enempää kotona synnyttäessä, koska (jos ja kun kaikki sujuu hyvin) on rento ja turvallisuuden tunteva äiti parempi synnyttäjä kuin pelokas ja ahdistunut äiti [/QUOTE]

Vieläkään en tajunnut, mihin perustuu käsityksesi, että juuri sinun synnytyksesi sujuu hyvin.

Ja miksi sairaalassa olisit pelokkaampi ja ahdistuneempi, kuin kotona? Kyllä sielläkin saa olla ihan rauhassa, jos kaikki on tosiaan hyvin.

 

Normaalisti se äiti olisi nimenomaan pelokas ja ahdistunut, kun tietää ettei ole ketään ammattilaista siinä lähellä. Mä olisin ainakin aivan kauhuissani, jos synnytys alkaisi enkä pääsisi sairaalaan..

Ihmisillä on niin erilaiset ajatukset ja tuntemukset Tietysti jos kokee sairaalan olevan turvallisin paikka synnyttää, niin se on paras paikka silloin.. Minulle se paikka vain on oma koti, ja makuuhuone vielä tarkennettuani..

Ja juu, kyllä varmasti yllättää vaikka kuinka koittais valmistautua supistuksiin jne.. Se, että olen henkisesti valmistautunut riittää vakuuttamaan minut siitä, että kestän synnytyksen mieheni tukemana.. En ole pelästynyt muiden kertomia "kauhutarinoita", vaan ammentanut positiivista voimaa niistä hyvistä asioista

 

[QUOTE="Kotimamma";29464017]Ihmisillä on niin erilaiset ajatukset ja tuntemukset Tietysti jos kokee sairaalan olevan turvallisin paikka synnyttää, niin se on paras paikka silloin.. Minulle se paikka vain on oma koti, ja makuuhuone vielä tarkennettuani..
[/QUOTE]

Millasen ammeen sä sinne makkariin raahaat?

 

Itse olen synnyttanyt kaksi kolmesta kotona suunnitellusti, MUTTA en asu Suomessa ja taalla kotisynnytys on vaihtoehto jos kaikki on sujunut aiemmissa raskauksissa/ synnytyksissa hyvin eika ole mitaan terveydellisia ongelmia, esim alhainen hemoglobiini estaa kotisynnytyksen. Lisaksi en todellakaan ollut yksin vaan synnytyksen alettua saapui kotiimme kaksi erittain kokenutta katiloa jotka siis hoitaa vain kotisynnytyksia ja nainollen tietavat kaikki toimenpiteet, million menna sairaalaan jos tarve vaatii tms. Itselleni nuo oli todella hyvia kokemuksia mutta en todellakaan koskaan kenellekaan suosittelisi kotona synnyttamista ilman katiloita ja asianmukaisia valmistautumisia.
Kuten moni on jo todennutkin niin uskon vahvasti etta ap paatyy ennen pitkaan sairaalaan joko omasta pyynnostaan kun synnytys alkaa tai miehen toimesta kun ei enaa tieda mita tehda. Oletko esim suunnitellut mita teette napanuoralle, istukalle tai jos vaikka vuodatkin paljon verta ja tuuperrut? Miehesi hoitaa kaiken ilman paniikkia ja tietaen mita tekee?? En oikein usko...

 

aivan tyhjänpäivänen ketju. Voin melkeen vannoa että ku ap saa ekat kunnon supistukset nii itkee ja rukoilee puolisoa viemään sairaalaan. Ja huutaa ku syötävä koko saatanan kahen minuutin matkan

 

Luotan kehooni ja vaistoihini Esim. jos vauva ei liiku tms. kyllä tietysti käydään näytillä sairaalassa.. Minun ei tarvitse sen kummemmin lähteä luetteloimaan, kuitenkin tiedetään miehen kans mitä tehään, ja mihin ruvetaan

Ja kyllä se vaan on niin että minä en tunne oloani tuvelliseksi jos yhtäkkiä huoneeseen paukkaa joku lääkäri/hoitaja/kätilö, joka vaan huvikseen haluaa mut makaamaan käyrille tms..! Tahon ihan rauhassa pystyä liikkumaan peppu paljaana jne, ilman että tarttee kokea tulleensa yllätetyks..

 

Kerrohan vielä, mitä minä tein väärin, kun en saanut esikoista omin voimin ponnistettua, vaan piti hänet piti ottaa imukupilla ulos? Entä ystäväni, jonka lapsen sydänäänet romahtivat, minkä takia tehtiin hätäsektio? Olimme vain huonosti valmistautuneet, niinkö?

 

[QUOTE="Kotimamma";29464017]Ihmisillä on niin erilaiset ajatukset ja tuntemukset Tietysti jos kokee sairaalan olevan turvallisin paikka synnyttää, niin se on paras paikka silloin.. Minulle se paikka vain on oma koti, ja makuuhuone vielä tarkennettuani..

Ja juu, kyllä varmasti yllättää vaikka kuinka koittais valmistautua supistuksiin jne.. Se, että olen henkisesti valmistautunut riittää vakuuttamaan minut siitä, että kestän synnytyksen mieheni tukemana.. En ole pelästynyt muiden kertomia "kauhutarinoita", vaan ammentanut positiivista voimaa niistä hyvistä asioista [/QUOTE]

Se synnytyksen hyvin sujuminen ei todellakaan ole kiinni siitä, että SINÄ KESTÄT. Kukaan synnyttäjä ei kestäisi, mutta se on vain kestettävä.
Että sinä olisit valmis menemään sairaalaan jos ITSE et kestä synnytyskipuja mutta vauvan hyvinvoinnin takia et ole valmis sitten kuitenkaan menemään...

Teksteistäs paistaa tämä ihan suoraan läpi...

 

[QUOTE="Kotimamma";29463989]Joo, kiitos siitä linkistä! Kyllä me ollaan jonkulaista kolmatta osapuolta harkittu tietenkin, mutta tahtoisin hänen olevan meille tosi läheinen.. Toistaiseksi ei ole kuin oma äitini joka voisi tulla synnytykseen mukaan, mutta sekään ei ole varmaa pääseekö hän.. [/QUOTE]

Minä olen itse avustanut lukemattomia lapsia maailmaan ensin kätilönä ja sitten obstetrikkona ennen omien lasteni syntymää, mutta synnytyksiin kyllä tarvitsin avustajaa monestakin eri syystä, varsinkin siihen ensimmäiseen. Tieto, taito ja tahto eivät aina yksistään riitä, joskus tarvitaan tukea ulkopuoleltakin.

Sairaalassakin saatte olla aivan kahdestaan aivan niin paljon kuin haluatte, sovittaessa kätilö tulee huoneeseen vain silloin kun häntä pyydätte ja tarvitsette tai silloin kun lapsen tila sitä vaatii. Jos kaikki sujuu ongelmitta niin kätilöähän ei sairaalassakaan tarvita kuin lapsen rutiineja (verinäytteet, väestörekisteri) varten sitten syntymän jälkeen ja kyllä sairaalasta pääsee halutessaan jo muutaman tunnin päästä kotiin.

Kehottaisin kuitenkin vielä harkitsemaan josko kotisynnytyksen paikka olisi paremminkin sitten seuraavissa raskauksissa.

 

En ole aloittajan ratkaisun kannalla. Mutta jotenkin hassu silti tämä reaktio, kun ajattelee kuinka uusi juttu synnyttäminen sairaalassa on. Itse olen 3-kymppinen ja vielä omien vanhempieni syntyessä sotien jälkeen taisi kotisynnytykset olla sairaalasynnytyksiä tavallisempia. Isäni syntyi kotona, kuten 7 sisarustaan, äitini taisi syntyä sairaalassa, mutta hänen isosisarukset kotona. Ja nykyään synnyttyjä ei muka edes tietäisi koska ponnistaa. Totuus nyt kuitenkin on, että useimmiten synnytys sujuu hyvin ilman lääketieteen apua ja ponnistuksentarve tulee oikeaan aikaan.

En minä tietysti riskejä ottaisi, kun nykyään ne voi välttää. Mutta jotenkin erikoisen jyrkkä suhtautuminen silti.

Oikeasti veikkaan, että aloittaja joka tapauksessa lähtee sinne sairaalaan, sillä ne kivut on yleensä niin kovat ensikertalaisella ilman kipulääkityksiä, että sairaalakammot unohtuu.

 

[QUOTE="Kotimamma";29464037]Luotan kehooni ja vaistoihini Esim. jos vauva ei liiku tms. kyllä tietysti käydään näytillä sairaalassa.. Minun ei tarvitse sen kummemmin lähteä luetteloimaan, kuitenkin tiedetään miehen kans mitä tehään, ja mihin ruvetaan

Ja kyllä se vaan on niin että minä en tunne oloani tuvelliseksi jos yhtäkkiä huoneeseen paukkaa joku lääkäri/hoitaja/kätilö, joka vaan huvikseen haluaa mut makaamaan käyrille tms..! Tahon ihan rauhassa pystyä liikkumaan peppu paljaana jne, ilman että tarttee kokea tulleensa yllätetyks..[/QUOTE]

Ei tuo riitä. Vauvan liikkuvuudesta/liikkumattomuudesta ei voi synnytyksen aikana päätellä yhtään mitään. Toivottavasti joku tekee teistä ls-ilmon. On kyllä niin vastuutonta hommaa, minä minä minä ja minun ahdistukseni... Oisko kannattanu jättää koko mukula tekemättä kun ahdistaa noin paljon.

 

Napanuoran annetaan olla, eipä sillä mikään hätä ole. Sykkiköön rauhassa loppuun, sitten tietysti sidotaan ja katkastaan Toivottavasti istukka syntyy ihan itsestään, sit siitä katotaan vähän ees onko ehjä.. Nakataan kompostiin, eikai sillä mitään tee, meitä ei kiinnosta istukansyömiset tai muut..

Ja vannokaa te vain, on monia jotka kestää synnytyksen.. Ne kivut vaan on ja ne on kestettävä, on sitten sairaalassa tai kotona Toki ymmärrän niitäkin, jotka haluaa kivunlievityksen, kukin tyylillään, mutta itse uskon niistä olevan enemmän haittaa vauvalle kuin hyötyä..

Ja kyllä mun mies on järkevä, ja osaa toimia äkillisissä tilanteissa

 

Mulla kaiken piti sujua hyvin. Täydellisesti sujunut raskaus, nuori hyväkuntoinen äiti, täysiaikainen vauva.
Silti synnytys päättyi hätäsektioon. Vauva olisi kuollut jos olisin kotona yrittänyt synnyttää.

Harvinaista se on mutta haluan muistuttaa että aina on se mahdollisuus. Ja asian kanssa on elettävä jos kotisynnytyksen valitsee.

 

[QUOTE="Kotimamma";29464037]Luotan kehooni ja vaistoihini Esim. jos vauva ei liiku tms. kyllä tietysti käydään näytillä sairaalassa.. Minun ei tarvitse sen kummemmin lähteä luetteloimaan, kuitenkin tiedetään miehen kans mitä tehään, ja mihin ruvetaan

Ja kyllä se vaan on niin että minä en tunne oloani tuvelliseksi jos yhtäkkiä huoneeseen paukkaa joku lääkäri/hoitaja/kätilö, joka vaan huvikseen haluaa mut makaamaan käyrille tms..! Tahon ihan rauhassa pystyä liikkumaan peppu paljaana jne, ilman että tarttee kokea tulleensa yllätetyks..[/QUOTE]


Onko sulle kukaan hoksannut kertoa ettei se lapsi siellä vatsassa enää paljo liikuskele ku on synnytyskanavassa? Et voi sen varaan laskea että jos liikkeitä ei tunnu.

 

Kerrohan vielä, mitä minä tein väärin, kun en saanut esikoista omin voimin ponnistettua, vaan piti hänet piti ottaa imukupilla ulos? Entä ystäväni, jonka lapsen sydänäänet romahtivat, minkä takia tehtiin hätäsektio? Olimme vain huonosti valmistautuneet, niinkö?

tää on aina niin kurjaa, kun aletaan vääristelemään sanoja ja tarkoitusta.. Minulle tämä ratkaisu on paras mahdollinen, teillä se on ollut toisin! Ei se ole yhtään sen huonompi, pääasiassahan se vauva siinä on

Mutta hoitohenkilökunta tekee monestikkin (ei, en sano että aina) "vääryyttä" synnytyksissä, se on fakta.

 

Onko sulle kukaan hoksannut kertoa ettei se lapsi siellä vatsassa enää paljo liikuskele ku on synnytyskanavassa? Et voi sen varaan laskea että jos liikkeitä ei tunnu.

Lähinnä tarkoitin, että tällaisessakin tapauksessa äidin vaistot herää, ja käydään näytillä sairaalassa tms, että kyllä synnytyksessäkin ne vaistot pelaa

 

Entä jos saat pahat repeämät? Annatko vain olla?

 

[QUOTE="Kotimamma";29464073]Lähinnä tarkoitin, että tällaisessakin tapauksessa äidin vaistot herää, ja käydään näytillä sairaalassa tms, että kyllä synnytyksessäkin ne vaistot pelaa [/QUOTE]

Ei muuten pelaa. Yllättävän moni, varsinkin ensisynnyttäjistä, ei osaakaan ajatella mitään muuta kuin itseään ja omaa olotilaansa. Mutta, kuten sanoin, tulet huomaamaan tämänkin.

 

Tämä aloitus sai lie innoituksensa aloituksesta "millainen on hyvä provo?"

Jos olisi totta, ap ei kyselisi asiasta palstalta, koska varsin hyvin tietää, että kätilöttömiä kotisynnytyksiä ei (suunniteltuina) ole, eikä myöskään kellään kokemuksia siitä.

 

Ap koska sulla on laskettu aika? Tulethan sitten meille kertomaan miten meni ja missa synnytit kenen kanssa?

 

[QUOTE="harmaa";29464064]Mulla kaiken piti sujua hyvin. Täydellisesti sujunut raskaus, nuori hyväkuntoinen äiti, täysiaikainen vauva.
Silti synnytys päättyi hätäsektioon. Vauva olisi kuollut jos olisin kotona yrittänyt synnyttää.

Harvinaista se on mutta haluan muistuttaa että aina on se mahdollisuus. Ja asian kanssa on elettävä jos kotisynnytyksen valitsee.[/QUOTE]

Kiitos asiallisesta vastauksesta! Minusta on aina hienoa, että vaikka ei olisikaan samaa mieltä tms. niin osaa esittää asiansa aikuismaisesti.

ollaan tietysti mietitty kaikki mahdolliset riskit ja muut, ja koetaan miehen kans senkin jälkeen koti meille parhaimmaksi paikaksi synnyttää

 

[QUOTE="Kotimamma";29464060]Napanuoran annetaan olla, eipä sillä mikään hätä ole. Sykkiköön rauhassa loppuun, sitten tietysti sidotaan ja katkastaan Toivottavasti istukka syntyy ihan itsestään, sit siitä katotaan vähän ees onko ehjä.. Nakataan kompostiin, eikai sillä mitään tee, meitä ei kiinnosta istukansyömiset tai muut..

Ja vannokaa te vain, on monia jotka kestää synnytyksen.. Ne kivut vaan on ja ne on kestettävä, on sitten sairaalassa tai kotona Toki ymmärrän niitäkin, jotka haluaa kivunlievityksen, kukin tyylillään, mutta itse uskon niistä olevan enemmän haittaa vauvalle kuin hyötyä..

Ja kyllä mun mies on järkevä, ja osaa toimia äkillisissä tilanteissa [/QUOTE]

Noh miten vaan, ei siellä sairaalassa ole pakko ottaa kivunlievitystä. Eikä ne hoitajat tule, jos niin sovitte. Sulla taitaa olla pahimman luokan pelot sairaalasta ja henkilökunnasta..?!

kukaan ei tiedä miten sun mies käyttäytyy tilanteessa jossa ei aiemmin ole ollu!!

Sä oot kyllä suoraan sanottuna yksinkertainen, mutta minkäs sille tekee, jos riskin haluat ottaa. Tuu nyt sit kertoo miten kävi..

 

Vai ei ole.. olen käsittänyt ihan muuta nyt tietysti ymmärrän, miksi nämä kotisynnytykset tapahtuvat "vahingossa"

 

Vauvat ovat minulla olleet kaikki hyvin liikkumattomia synnytyksen aikana. Jopa silloin, kun nuorimmalla oli hätä. Ja kuten jo aiemmin sanoin, alla oli jo yksi luomusynnytys ja yksi ei-luomu ja siltikään en kolmannellakaan kerralla olisi itse tiennyt, että vauvalla on hätä. Vaikka siis luomuna mentiin, ettei pää tai kroppa ollut missään mömmöissä.

Itse olen rivakka synnyttäjä ja vaarana on ollut synnyttää tien päälle. Vaikka mies on ollut mukana useammassa lehmän poikimisessa ja työntänyt kohtuja lehmään takaisin, että tiedän, ettei tuo pyörry, olen ollut aina helpottunut, että hän ei joutunut lapsenpäästäjäksi, vaan lopussa on ollut ammattilainen varmistamassa. Sairaalaa en olisi niinkään kaivannut kuin sen ammattilaisen.