Jospa minäkin täältä välillä nostelisin, ettei
anven aina tartte. :wave:
treehouselle tervetulotoivotukset minunkin puolestani! =)
Toivottavasti
Jennylin muuttopuuhat alkaa olla jo loppusuoralla ja pääset nauttimaan uudesta kodista ja ilmoista. Niin ja onnea niistä ensimmäisistä muksauksista! :heart:
Kelit onkin aika komiat ainakin täällä päin suomenmaata. Juhannus nyt meni vähän kosteammissa merkeissä, siis sateen osalta. Ja talviturkinkin kävin aattoiltana heittämässä sukulaisen mökin rantaan.
Kävin eilen neuvolassa ja sepä olikin oikein loisto päivävalinta mennä puntarille juhannuksen kevyen ruokavalion jälkeen. Oon siis hehkuttanut ihan onnessani, kun rv23 mennessä ei ollut tullut kuin reilu kaksi kiloa painoa. Sen verran on edellisen raskauden alusta vaa'an lukemat paisuneet, ettei tässä raskaudessa tarvitsisi gramman grammaa tulla lisää. No, eikös se neuvolavaa'an pirulainen eilen näyttänyt rapiat +800g/viikko.
Nyt kokonaissaldo jo seitsemän kiloa. Ja minä kiehuin raivosta, itselleni siis.
Neuvolan täti yritti mua lohdutella, että kyllähän sitä painoa kuuluukin tulla. Mutku mä en halua enkä suostu! Niinpä aloitin eilen taas kuntoilemaan. Illalla kaksosten mentyä nukkumaan otin ja lähdin koirien kanssa tohottamaan. Tänään pakkasin lapset autoon, ajoin kaupunkiin ja käppäilin siellä pari tuntia hoidellen samalla vähän juoksevia asioita. Ja ostin kaupasta vaan perunoita ja hedelmiä. Nii, kerpele!
No, jotain hyvääkin. Toinenkin sokerirasitus meni loistavin arvoin läpi. Menen seuraavan kerran angstipäissäni hieromaan sitä lappua äitipolille jonkun naamaan. Siellä kun kaikki tuntui olevan ihan pelkän mun ulkonäköni perusteella sitä mieltä, että raskausdiabetes on odotettavissa. :kieh: Huvitti lukea tota lappua, jossa on kaikki rasitustulokset. Mulle on siis tehty neljä rasitusta 4.6.2009 - 17.6.2010. Joko ne alkais uskoa?!?
Huomenna pääsen ensimmäistä kertaa elämässäni neuvolalääkärille.
Tämän vuoksi neuvolassa ei eilen mittailtu masua eikä kuunneltu ääniä. Sen suorittaa sitten huomenna se pojankloppi. Joo, suhtaudun tosi postiivisesti näihin meidän kunnan nuorukaislääkäreihin. Oma lääkäri on vanhempi nainen, ulkomaalaistaustainen tosin, mutta oikein mukava ja pätevän oloinen. Jos ei aina ihan kaikkea sanomaansa ymmärrä, niin hälläkö väliä. Hän on tietenkin nyt lomalla, joten pääsen tuollaisen hädin tuskin itseäni vanhemman miekkosen kouriin.
Tuleepa positiivista tekstiä.
Sain kyllä hyviäkin uutisia tänään, mieheni kyvyt on viimein tunnustettu työnantajan toimesta ja saa roiman palkankorotuksen. Jo oli aikakin, mä olen ollut jo vuosikausia sitä mieltä, että se mies vasta on pätevä.
Jos vaikka menisi kaffekupposen kanssa viettämään poikain lopun päiväuniajan terassille.
Epeti 28+1