äiti ja melukylän lapset - Banneri

Sitä viedään vuoden 2018 viimeistä päivää. Tämä vuosi on ollut ihan huikea, yksi elämäni parhaimmista ikinä. Se on ollut rankkakin, mutta kaikki tämä onni on kumonnut väsymyksen sun muut. En olisi enää voinut toivoa parempaa vuotta. Nyt onkin aika sanoa kiitokset vuodelle 2018 ja muistella vähän millainen se olikaan.

Tähän vuoteen on mahtunut miehen reissutöitä, sairastamista, reumapolilla käyntiä ja pari punktiota, odotuksen onnea, äitiyslomani alkoi, ystävien minulle järjestämät ihanat Baby Showerit, kävin hevosmessuilla tyttäreni ja hänen kummitätinsä kanssa, sekä uskaltauduin myös lapsimessuille. Päädyin remontoimaan viimeisilläni meidän olohuonettakin, joka jäi pikkuisen kesken ennen vauvan syntymää.

Lisäksi takana on ihana synnytyskokemus ja ihana pieni vauva, joka on täydentänyt perheemme. Tänä vuonna tyttäremme sai nimen ja rinnalleen upeat kummit, vauvalle saapui Kela-kortti jossa yksi nimi oli väärin. Saimme nauttia kerrassaan upeasta kesästä, viettää sen ansiosta paljon aikaa rannalla ja ulkoillen.

Tänä vuonna loppui miehen vuoden kestäneet reissuhommat, ollaan saatu jatkaa arkea taas koko perheen voimin. Vauva on ollut paljon sylissä, nukkunut vieressäni lukuisat yöt ja on erittäin rakas myös sisaruksilleen. Tänä vuonna olen valokuvannut paljon, ehkä vähän kehittynytkin (ainakin toivottavasti).

Tänä vuonna olen kirjoittanut blogiini 192 tekstiä. Olisin halunnut kirjoittaa enemmänkin, mutta olen halunnut elää vauvavuotta, enkä lukea sitä myöhemmin blogistani. Olen saanut tutustua blogini kautta jälleen lukuisiin ihaniin ihmisiin ja saanut blogilleni ensimmäisen palkinnon. Tänä vuonna pääsin mukaan myös ihaniin lehtijuttuihin, joista kivoin oli Kaksplussan odotusmuotikuvaukset.

Vilkutetaan vuodelle 2018 heipat ja toivotetaan vuosi 2019 tervetulleeksi

Tänä vuonna isommat lapset ovat kasvaneet paljon. Ja vaikka meillä on talossa vauva, olemme viettäneet isompien kanssa paljon aikaa. He ovat kaikki aivan huippu tyyppejä ja olen niin ylpeä heistä jokaisesta. Varmasti ollut tapahtumarikas vuosi heille jokaiselle.

Tämän vuoden aikana pääsin itse toteuttamaan yhden haaveeni, kun pääsin doulakoulutukseen. Vauva oli myös ensimmäistä kertaa hoidossa koulutukseni ajan. Tämän vuoden lopulla ollaan sairasteltukin, mutta muuten sairastamiset tuntuvat onneksi olleen vähäisiä. Tuoreimpana muistona sairastelusta enterorokko, joka meni kaikki lapset läpi sekä flunssa joka kiersi kaikki läpi ja jonka seurauksena soitin pojallemme ambulanssin.

Päälimmäisenä tästä vuodesta on jäänyt mieleen odotus, synnytys, vauva ja kaikki ne asiat mitä koko perheen kanssa puuhattiin.  Se kuinka miehen ollessa reissuhommissa sitä vain sai yksin pyöritettyä tätä arkea, vaikka siinä olikin omat haasteensa. Ja vaikka ystäville on ollut tänä vuonna järkyttävän vähän aikaa, tiedän heidän olevan siellä. Lupaan ensi vuonna panostaa heihin enemmän.

Kiitokset vuodelle 2018. Olit ihana ja muistelen tätä vuotta aina lämmöllä. Tämä on vuosi, jonka voisin koska vain elää uudelleen. Mutta nyt on kuitenkin aika sulkea tämä ovi ja avata uusi ja toivottaa vuosi 2019 tervetulleeksi. Toivottavasti se on upea ja täynnä paljon ihania asioita.

Mikä asia sinulla jäi tästä vuodesta pahaiten mieleen?

Nyt oikein ihanaa uutta vuotta ihan jokaiselle teistä!

Kommentit (4)

Ihana kirjoitus ja nuo perhepotretit saa niin hymyn huulille ❤️ Kiitos sinulle, kun jaksat jakaa meille arkeanne mukavan blogisi välityksellä.

Hei!

Päällimmäisenä viime vuodesta on onni ihanasta Eetusta, joka syntyi täydellisenä ja terveenä vauvana. Juuri miehen kanssa muisteltiin vuoden takaista joulua, kun aaton vastaisena yönä mentiin äitipolille, kun minulta lirahti sänkyyn lätäkkö lapsivettä. Pelko vauvan syntymisestä aivan liian aikaisin oli suuri. Eetun syntymä oli hankala ja siihen liittyi traamaa, kun minulta lapsivettä tuli runsaasti monena päivänä eikä testit sairaalassa sitä lapsivedeksi tunnistaneet. Oli oma usko koetuksella ja sairaalassa vietin pari viikkoa. Tämä kaikki kuitenkin unohtui, kun pienen Eetun sain syliini. Kevättä leimasivat Eetun vatsavaivat ja uupumus ja väsymys ja hieman ristiriitaiset tunteet itsellä, kun olisin vauvastani halunnut nauttia, mutta niin hankalaa ja vaikeaa oli etten siihen oikein kyennyt. Meillä iloittiin toiseksi nuorimman poikani menestyksestä trampoliinin SM-kisoissa joissa sijoittui Suomen parhaimpien joukkoon. Ja sitten kesällä samasta pojasta oli iso huoli, kun kaukana kotoa kaverin trampalla satutti pahasti selkänsä. Olisi voinut halvaantua tai kuolla. Selkävammasta oli harmia vuoden loppuun asti. Lisäksi tällä samalla pojalla on selvitelty epämääräisiä vatsavaivoja ja runsaita poissaoloja koulusta juurikin sairastelun vuoksi ja huonoa koulumenestystä sen takia. Nyt jouluna jännitettiin kolmen aineen arvosanaa, että pääseekö niistä läpi. Olen myös iloinnut 16-vuotiaani hyvin alkaneista lähihoitajan opinnoista ja hänen tyttöystävästään. On poika tainnut juuri hänelle oikean ammatin valita ja hän on pidetty oppilas koulussaan niin kavereiden kuin opettajienkin puolesta. Vanhin poikani täytti 18 ja tuli täysi-ikäiseksi. Sydän syrjällään seurasin hänen ensimmäisiä alkoholikokemuksiaan ja vähän huonosti siinä kävi. Mutta toivon, että hän siitä viisastui. Viime vuonna on omakin terveys mietityttänyt ja murehtinut olen miehen puolesta, joka ei ole saanut nähdä lapsiaan. Mökillä meidän Onnelassa vietettiin monta ihanaa hetkeä ja kerättiin kymmeniä litroja metsävadelmia. Niitä on saatu syksyn mittaan nauttia. Oli Eetun ristiäiset ja monta aivan ihanaa hetkeä koko perheen kanssa. Ja alun hankaluuksiin jälkeen olen saanut seurata ihanan Eetuni huimaa kehitystä ja kasvua. Ja ihana asia oli myös se, että sinun blogisi löysin ja olen tätä kautta vertaistukea saanut mitä nm olen kaivannut. Kaiken kaikkiaan vuoteen mahtuu paljon ja monenlaista. Päällimmäinen tunne on kuitenkin onni kaikesta ihanasta mitä on tapahtunut. Uteliain mielin uuteen vuoteen 😊Jospa yhteinen uusi koti miehen kanssa toteutuisi. Se on suurin haaveeni. Onnekasta uutta vuotta teille kaikille ❤️Ja isot kiitokset sinulle tästä elämänmakuisesta ihanasta blogista 😍

Paljon on erilaisia tilanteita ja tunteita mahtunut teidän vuoteenne. Ihanaa kuitenkin, että huolista huolimatta päälimmäinen tunne on onni.♥
Pidän peukkuja uuden yhteisen kodin puolesta ja iso kiitos sinulle, kun luet ja jätät kommenttia.♥

Kiitos.♥
Hih, noista perhekuvista on kyllä tykätty ja tykkään niistä itsekin paljon. Miltähän mahtavat näyttää, kun uusitaan ne vaikka kymmenen vuoden kuluttua. 😀

Kaupallinen yhteistyö

Terhi

Terhi

Blogia kirjoittaa kahdeksan lapsen äiti, jonka elämästä ei halauksia, rakkautta, vauhtia, meteliä, sosetta tai sotkua puutu. Lapset syntyneet 2005, 2009, 2010, 2013, 2015, 2018, 2020 ja 2022.

Tervetuloa mukaan!

Voit ottaa yhteyttä myös sähköpostilla
aitijamelukylanlapset@gmail.com

Arkisto

X