eveliina matilda - Banneri

Blogini täyttää 22.7. 10 vuotta ja laadin juhlapäivän kunniaksi kaksiosaisen postauksen, jossa muistelen kuluneiden blogivuosien käänteitä ja mieluisimpia kirjoituksiani. Ensimmäiseen osaan kokosin tärkeitä kirjoituksia ensimmäiseltä viideltä vuodelta.

6. blogivuosi

Aloitin vuoden 2018 tekemällä uudenvuodenlupauksen, jonka yllättäen myös pidin. Jätin vuoden aikana taakse toksisen ihmissuhteen, asetuin aloilleni, työstin erokriisiäni aimo harppauksin ja lähennyin nykyisen puolisoni kanssa.

”Uudenvuodenlupaukseni on arvostaa itseäni ja jättää omaan arvoonsa ne jotka eivät minua arvosta.” – Eveliina, 2.1.2018

Tammikuussa elämäni eteni vihdoinkin haluamaani suuntaan. Tein ostotarjouksen herttaisesta pienestä puutalokodista Turun keskustassa, vietin 23. syntymäpäivääni allekirjoittamalla kauppakirjat ja aloitin uuden kodin remontin suunnittelun.

”Soma puutalo pisti silmääni etuovi.com -sivulla viime viikolla. Perjantaina kävin asunnon ennakkoesittelyssä, minkä jälkeen olin yhteydessä pankkivirkailijaani. Vielä saman päivän iltana sain pankilta  lupauksen tarvitsemaani lainaan. Seuraavana askeleena tapasin kiinteistönvälittäjän uudemman kerran, jättääkseni kohteesta tarjouksen.” – Eveliina, 18.1.2018

”Asuntokauppojen ja synttäreiden lisäksi elämä tuntuu muutenkin hymyilevän tällä hetkellä. Odotan kovasti suurista puutalon ikkunoista sisään tulvivaa kevätaurinkoa, maalista tahriintuneita sormia ja sitä, että saan katsella ympärilleni ajatellen; hei tää kaikki on ihan kokonaan mun!” – Eveliina 31.1.2018

Maaliskuussa palasin vanhojen valokuvien myötä eron jälkeiseen aikaan ja kirjoitin mitä nyt haluaisin sanoa eron jälkeiselle itselleni.

”Paljastaisin hänelle myös, että reilun parin vuoden päästä hän eräänä perjantaiaamuna ajaa töihin ja alkaa yhtäkkiä nauraa huomatessaan, että kaikki on taas tosi hyvin. Sitten hän sanoo ääneen; mä selvisin.” – Eveliina, 9.3.2018

Myöhemmin samassa kuussa  sain avaimet uuteen kotiini ja huhtikuussa ”kokosin isin autotallista pienen remppaajan starter packin ja pistin hihat heilumaan.” Ikioman kodin remontointi oli mulle parasta mahdollista terapiaa. Olin luova, sain aikaan jotain valmista ja itseni näköistä. Maalasin pinnat valkeiksi ja tein pienestä puutalokodista turvasataman pienelle perheelleni.

Kodin remontti eteni hyvää vauhtia ja vihdoin huhtikuussa pääsin muuttamaan uuteen kotiin. En vielä tuolloin tiennyt, että olin muuttanut asumaan nykyisen kihlattuni naapuriin. <3

”Nyt mä istuskelen villasukat jalassa ihan ikiomassa kodissa, katselen ikkunasta kuvan kaunista Portsaa, enkä voi uskoa tätä todeksi! Minä ihan oikeasti asun rakastamani kaupungin, ihastuttavassa kaupunginosassa, itse remontoimassa asunnossa. Käsittämättömän huonekorkeuden ja loihtimani pintaremontin ansiosta, kaikki on niin vaaleaa ja valoisaa.”  – Eveliina, 22.4.2018

Loppuvuotena elämäni jatkui taas samaa rataa; rakastuin keväällä ja erosin syksyllä. Ero ei ollut kovin ikävä, vaan pikemminkin helpotus. Näihin aikoihin aloin myös viettää aikaa naapurissa asuvan mukavan miehen, eli Pepen kanssa. Olimme tutustuneet joitakin vuosia sitten yhteisen ystävän kautta. Nyt asuimme vierekkäin ja Pepe kävi luonani välillä syömässä. Olin sekaisin tunteideni kanssa ja purin niitä melko jäätävästi tässä kirjoituksessa.

”Haluan sinut piristämään päivääni, en loppu elämääni. Voit tulla kylään luokseni, kunhan et koskaan ajattele saapuvasi omaan kotiisi. Jaan kanssasi taksilaskun, pizzan ja karaokemikin, mutta en perhejuhlia, vastuuta tai sukunimeä. Huuleni kestävät suutelua ja käteni pitelyä, mutta sydämeni ei hipaisuakaan. Älä suunnittele läpäiseväsi muuriani, sillä sinäkään et voi antaa minulle kuin sen toiseksi parhaimman vaihtoehdon. En rakasta sinua, mutta välitän sinusta tarpeeksi kertoakseni tämän sinulle.” – Eveliina, 19.12.2018

7. blogivuosi

Aloitin vuoden 2019 äitinuttura löysällä ja jo helmikuussa esittelin Pepen lukijoille muuna kuin pelkkänä naapurina. Pepe vietti luonani aikaa yhä enemmän ja pian hänestä tuli perheemme vakiokalustoa. Hän ei koskaan muuttanut luokseni niin, että olisi siirtänyt koko omaisuutensa minimalistiseen asuntooni. Asuimme kuitenkin minun luonani ja vierailimme aina välillä Pepen asunnolla, jonka myyntiä Pepe oli jo tovin pohtinut.

Asunnon myymisen sijasta satuimmekin muuttamaan naapuriin. Perheemme muutto 10 metrin päähän, ennalta tuttuun Pepen asuntoon oli osalle lukijoista liikaa ja minua valistettiin muutama viikko kommenttikentissä, sähköpostissa ja keskustelupalstoilla, että lapseni ovat nyt traumatisoituneet loppuiäksi. ”Miehet vaihtuu, asunnot vaihtuu” – joku sanoi. Elämässä ainoa pysyä asia on muutos, minä ajattelin ja kehtasin vielä toivoa muutosta työuraani hakeutumalla opiskelemaan ammattikorkeakouluun.

Kesä (ja seuraavat neljä kesää) kului Pepen asuntoa remontoiden. ja uusioperheenä uudessa kodissa elämään totutellen. Pepestä kuoriutui ihan mahtava roolimalli ja tärkeä osa meidän lasten elämää.

”Sinkkuna tuntui, että pelkästään hyvän kumppanin löytäminen on mahdoton tehtävä. En osannut edes haaveilla rinnalleni ihmistä, joka on varustettu niin valtavalla sydämellä, että sinne mahtuu minun lisäkseni vielä kaksi suuren persoonan omaavaa lasta.” —  ”On ihmeellistä miten nopeasti meistä neljästä on muotoutunut hyvin yhteen toimiva sekä toisiaan rakastava perhe. Olen saanut niin paljon enemmän kuin olin uskaltanut toivoa, enkä vieläkään voi  ymmärtää miksi juuri minä sain kumppanikseni tuon monilahjakkaan, älykkään ja herkän olennon.” – Eveliina, 19.8.2019

Syksyllä onneni sinetöityi kun sain tietää päässeeni sisälle korkeakouluun! Irtisanouduin työpaikastani, mutta pian koulun aloituksen jälkeen jatkoinkin osa-aikatyötä entisessä työpaikassani. Kaikki oli erinomaisen hyvin, mutta onneani varjosti pelko, että historia toistaa itseään.

”Olen kulkenut eteenpäin, antanut anteeksi ja jättänyt surun taakseni. En kuitenkaan usko, että pystyn enää koskaan luottamaan elämään niin kuin silloin, kun sovittelin räsymattoja rintamamiestalon vastamaalatuille lautalattioille.” – Eveliina, 11.12.2019

8. blogivuosi

Keväällä 2020 saimme tiedon, että esikoinen pääsi opiskelemaan kieliluokalle. Ennen koulun alkua iski korona ja arki muuttui kertaheitolla… helpommaksi. Opiskeluni siirtyivät täysin verkkoon ja lapset jäivät päiväkodista kotiin. Korona oli ja on tietysti hirveä asia, mutta minulle se mahdollisti ketterän opiskelun ja valmistumisen paljon ennen opintojeni ohjeellista suoritusaikaa.

”Kun kalenteri tyhjeni kerralla lähestulkoon kaikesta, päätin nähdä tilanteen positiiviset puolet. Aamuista tuli ihanan rauhallisia, kun unisia lapsia ei tarvitse repiä sängyistään ja viedä päiväkotiin. Ajan lisäksi myös polttoainetta säästyy reippaasti, kun kouluun ei tarvitse tehdä lähes tunnin ajomatkaa.” – Eveliina, 19.3.2020. 

Koronasta huolimatta elämä eteni. Pepe täytti 40-vuotta, vintin kylppäriin rakentui meikkipiste ja vintille remontoitiin lastenhuoneet. Syksyllä lähetin esikoiseni koulutielle.

”Jono lähti liikkumaan kohti koulurakennusta ja minä vilkutin, vaikka en enää nähnyt kyyneliltäni mitään. Kunpa koulumaailma olisi kalleimmalle aarteelleni hellä.” – Eveliina, 15.8.2020

Syksyllä kotona pelattiin taas tetristä, kun meidän vanhempien makuuhuoneessa alkoi remontti ja makkarin huonekalut oli siirrettävä olohuoneeseen. Tästä tulee nyt postaus remontin etenemisestä, mutta meidän elämä on viimeiset vuodet pyörinyt aika pitkälti tämän kodinlaiton ympärillä.

Lokakuussa kirjoitin mitä hyviä asioita vuoroviikkovanhemmuus on elämääni tuonut. Uusperhe ei ollut se kuvio, jossa suunnittelin lasteni kasvavan, mutta ajan myötä perhemuodostamme on löytänyt valtavasti sellaista hyvää mitä ydinperheessä ei ehkä päästä kokemaan, kuten metatyön jakautuminen tasapuolisesti vanhempien välillä sekä lasten kulujen jakaantuminen kahden talouden kesken.

Vuoden lopussa pohdin lastenvaatteiden ympärillä käytävää kuhinaa ja kulutusta. Kirjoitus herätti paljon keskustelua kommenttikentässä ja muualla netissä.

”Uskon, että näemme yli varojensa elävistä äitiyslomalaisista vain jäävuorenhuipun. Instagramin suloisissa sisaruskuvissa, upouusissa vaatekerroissaan poseeraavien lasten äideistä yksi, jos toinenkin voi olla haluamattaan naimisissa Klarnan tai muiden osamaksuja tarjoavien yhtiöiden kanssa.” – Eveliina, 9.12.2020

9. blogivuosi

2021 kirjoitin opinnäytetyötä, aloitimme eteisen edelleen keskeneräisen remontin ja lopulta kesän kynnyksellä valmistuin koulusta! Podin ehkä jonkinlaista ikäkriisiä ja tulin sitten laskeneeksi, että olen 38-vuotias kun nuorin lapseni on täysi-ikäinen. Tieto helpotti kriisiäni kummasti.

”12 vuoden päästä meidän molemmat lapset ovat täysi-ikäisiä: Tyttäreni on 19-vuotias ja poikani on 18-vuotias. Itse olen tuolloin 38-vuotias, eli vielä pari vuotta nuorempi kuin mitä Pepe on tällä hetkellä.” – Eveliina, 6.5.2021

Eräänä toukokuisena aamuna kaikki minkä eteen olimme raataneet, oli vaarassa tuhoutua. Meikkipeili sytytti pienen palon alun 120-vuotiaassa puutalossamme. Meillä oli enkeleitä matkassa, sillä nousin sängystä ja huomasin tulipalon alun juuri oikealla hetkellä.

Kesäkuussa 2021 haaveilin uudesta keittiöstä, tutkintotodistuksesta, omasta autosta, työpaikasta, yliopistosta ja häistä. Toiveistani keittiö, tutkintotodistus ja työpaikka ovat käyneet toteen. Häät ovat nurkan takana ja etenen määrätietoisena yliopisto-opintoja kohti.

”Seuraava haaveeni on löytää vakituinen työpaikka, jossa pääsen jatkamaan tätä jo opiskeluaikana vauhdikkaasti startannutta uraani. Haaveissani työskentelen ihmisten parissa, Turun seudulla ja virkatyöajalla.” – Eveliina, 22.7.2021

Loppuvuodesta pohdin, voiko eskarista pitää liikaa vapaapäiviä? Meidän lapset kävivät eskarissa vähän miten sattuu ja moni jakoi mielipiteensä asiaan.

”Mielestäni on paljon vaadittu, että kuusivuotias tekee yhtä pitkää työviikkoa kuin aikuiset. Viitenä päivänä viikossa tapahtuva eskaritoiminta ja mahdollinen päivähoitopäivä vielä sen päälle on lapselle raskasta.” -Eveliina, 7.10.2021

10. blogivuosi

Vuoden 2022 aloitin siellä unelmieni työpaikassa, jonka olin muutama kuukausi aikaisemmin manifestoinut. Poika sai keväällä tiedon koulupaikasta kieliluokalla ja kaikki tuntui loksahtavan paikoilleen.

Toukokuussa meille muutti pieni valkoinen Lumipallo-hamsteri. Ajatella, että hän on jo ehkäpä 1,5 vuotias, eli seniori-ikäinen hamsteri. Toivottavasti saamme pitää pienen vipeltäjän luonamme vielä pitkään.

Kesällä pohdin parisuhdettani ja elämää oman puuha-Peteni kanssa.

”Yhteinen kaatopaikkakeikka, uponneen veneen nostoprojekti, terassin rakennus ja jonkun ruostuneen autonraadon raahaaminen toiselta puolelta Suomea, ovat minulle mieleistä puuhaa parisuhteessa.” -Eveliina, 15.6.22

Loppuvuosi remontoitiin keittiötä, pohdittiin lapsentekoasioita sekä lapsen osallistumisesta perheen päätöksentekoon.

”Oma sudenkuoppani kasvattajana on jakaa päätösvaltaa joskus liiankin avokätisesti lapsille. Perheestämme löytyy onneksi minun kasvatusmetodejani tasapainottava puolisoni, jonka tapana on viheltää peli poikki kun neuvottelut menevät liian pitkälle.” – Eveliina, 10.9.2022

10 vuotta on aika pitkä matka ja monta kirjoitusta minulta sekä teiltä postauksiani kommentoineilta lukijoilta. Ilman Teitä ja tukeanne kirjoitusvuosiani löytyisi varmasti rutkasti vähemmän, jos lainkaan. Kiitos, että olette eläneet mukana elämäni onnellisimmissa ja surullisimmissa hetkissä. Olen saanut valtavasti tsemppiä, uusia näkökulmia ja inspiraatiota Teiltä. Nyt lopetan oscar-puheeni. Ihanaa, että pääsin sanomaan nämä sanat blogin 10-v synttäreiden kunniaksi!

 

Kommentit (3)

Olet minusta hienosti selvinnyt vaikeuksista. Luin blogiasi jo silloin kun sinulle tuli ero ja olin surullinen puolestasi. Mukavaa että sinulla on uusi kumppani nyt jonka kanssa menee hyvin <3

Nää oli tosi kivat postaukset, kiitos! 🙂

Kiitos kun jaksat kirjoittaa😊
On kiva lukea kun löydät aina positiivisen puolen hankalistakin asioita…

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Kaupallinen yhteistyö

Eveliina

Eveliina

Tervetuloa kurkistamaan täällä Turun Port Arthurin 120-vuotiaassa hirsitalossa asuvan uusperheemme elämään.

Sinut mukaan toivottavat blogin kirjoittaja Eveliina 28v sekä Pete 43v ja lapset 8v ja 9v.


Ota yhteyttä:
eveliinamatilda.blogi@gmail.com

Seuraa:
Facebook / Eveliina Matilda
Instagram / @eveliinamatilda

Arkisto

X