äiti ja melukylän lapset - Banneri

Vuoden viimeinen päivä! Nyt kun vuosi 2020 alkaa olla paketissa tekee mieli kurkistaa hieman mitä tähän vuoteen onkaan mahtunut.  Mitä kaikkea se on sisältänyt täällä blogissa.

Tavallaan ihanaa, kun tämä hullulta tuntunut vuosi alkaa olla takana päin, mutta tavallaan se on todella haikeaa, koska itselleni tästä vuodesta ei ensimmäisenä muistu mieleen korona, vaan meidän vauvan odotus, hänen syntymä, vauvakuplassa eläminen ja perheen kanssa paljon vietettyä aikaa.

Mutta nyt vuosi 2020 ”pikakelauksella”

Talvi 2020

Tammikuussa eleltiin raskaudessa jo viimeisiä viikkoja. Kävin läpi pieniä vaatteita ja oli tunteikasta käydä läpi Saagan vanhoja ja ottaa sieltä tiettyjä käyttöön myös vauvalle. Oma pää ei meinannut olla enää muuta täynnä, kuin pelkkää vauvaa ja kaikki sen kyllä huomasikin. Mutta onhan se ihan luonnollista. Mietin kuinka jännittävää on päästä synnyttämään Tayssin uusiin tiloihin ja oli ihana olla taas äitiyslomalla, vaikkei se arkeemme muutosta tuonutkaan.

Odotusaikana itsellä oli paljon pelkoja ja heti huolestuin, kun huomasin miettiväni, onkohan vauva liikkunut tarpeeksi? Pelkäsin nukahtaa, jos en enää aamulla tuntisikaan liikkeitä. Kirjoitin myös pienen synnytystoivelistan ja suosittelen ehdottomasti sellaisen tekemistä jokaiselle odottajalle.

Helmikuussa ensimmäisen postaukseni otsikkoon kirjoitin, kuinka tästä kuusta on tulossa jännittävä, voi kun tuolloin en vielä tiennyt, että kuinka jännä. Laskettuun aikaan oli jotain reilu pari viikkoa ja meille rantautui vatsatauti, yök. Pakkailin vauvalle sairaalakassin ja kävin loppuraskauden ultrassa ja lukijan toiveesta kirjoitin postauksen siitä jännittääkö synnytyksen mahdollinen nopeus minua.

Raskausviikolla 40 tankkasin säännöllisesti suklaata ja kaikki hankinnat oli tehty, myös ne mun unelma rattaatkin kotiutui ja tuskin maltoin odottaa pientä kyytiläistä niihin. Pian jo kerroinkin pienen syntyneen ja samalla vatsataudin rantautuneen meille uudestaan. Synnytyskertomus tuli kirjoitettua ylös, oli tälläkin pienellä vauhtia synnytyksessä. Ihan meinaa herkistyä, kun sitä muistelee.

Kevät 2020

Maaliskuussa turhauduin meidän sairastelukierteeseen ja harmitti se, kun vauvavuosi ei alkanutkaan mitenkään kivoissa merkeissä. Kerroin ensimmäisistä päivistä vauvan kanssa ja päivittelin, kuinka suurperheen sairastaminen on ihan hanurista ja sitä se on kyllä edelleen.

On huikeaa, että sain kokea synnytyksen myös niin, että tukena on oma äiti. Se oli kyllä molemmille todella upea kokemus. Tarkoitus oli alkaa suunnittelemaan ristiäisten järjestämistä ja olin niistä innoissani, mutta pian ne jo jouduttiinkin perumaan. Päätettiin sitten paljastaa vauvan nimi täällä blogissakin, koska ristiäisten aikataulusta ei ollut mitään tietoa.  Mutta jos ristiäisten järkkääminen oli yhtä säätöä, niin ainakin imetys meillä sujui alusta asti hyvin. Ai niin ja alkoihan meidän lapsilla myös etäkoulu (jutussa lukee kotikoulu, mutta kyseessä siis etäopetus).

Huhtikuussa kerroin meidän lasten nimistä ja tämä postaus on ollut kyllä suosikki. Sieltä löytyy kommenteista monen monta kivaa nimeä, jos sinulla on vaikka nimi etsinnässä, niin kurkkaa ihmeessä. Kerroin vähän miten meillä nukutaan ja kuinka ihan oikeasti eletään ihanaa, ihan tavallista arkea. Kerroin teille myös kokemuksia meidän tuplarattaista ja kuinka tämä viimeisin synnytys oli korjaava kokemus.

Toukokuussa kerroin, kuinka mies saa nukkua sohvalla ja kerrotaan heti, että tekee sitä ihan omasta tahdosta. Minulla oli myös jälkitarkastus, jossa ilmaantui ikävä vaiva. Se aiheutti kyllä keväällä itselle ylimääräistä stressiä, joka ei tietystikkään ollut mikään helpottava tekijä. Toukokuussa aloitin imetysdietin ja sillä tiellä ollaan edelleen, tosin olen purkanut sitä jo jonkin verran ja se purku sujunut hyvin. Kerroin myös ajatuksia lapsiluvusta, se kun monia tuntuu aina kiinnostavan.

Kesä 2020

Kesäkuussa kerroin teille ajatuksia siitä, kun lasten ikäero on 1v9kk. Lisäksi kirjoittelin siitä, kuinka oli huono ajatus aikoinaan opettaa vauva nukkumaan hiljaisuudessa. Ei tulisi kyllä enää mieleen tehdä sitä samaa. Päästiin vihdoin suunnittelemaan niitä ristiäisiä. Ne ei olleet mitekään perinteiset, vaan ihan erilaiset, kuin meidän muilla lapsilla on ollut. Vauva oli 4 kuukautta , kun viimein päästiin pitämään ristiäiset. Ja ettei kaikki olisi pelkkää vauvaa, niin kerroin myös kuinka meidän tyttö on käyttänyt laseja puolisen vuotta.

Heinäkuussa kerroin siitä, miten paljon ollaan saatu kuulla kaikkea perheemme koosta, ja kuinka en enää siitä välitä, vaan olen hiton ylpeä mun perheestä. Muistuttelin myös siitä, kuinka tänne blogiin ja muualle someen päätyy vain pieni pala meidän elämää. Paljon jää kertomatta, vaikka paljon tänne kerronkin.

Hauska, että olen heinäkuussa kertonut, miten meidän vauva ei pidä kylpemisestä, enää ei uskoisi. Meinasi myös puskea pientä kriisin poikasta, kun järkkäilin meidän esikoisemme rippijuhlia. Eedit täytti heinäkuussa viisi kuukautta.

Elokuussa mun rakas esikoinen täytti 15 vuotta. Ihan hullua ajatella vieläkin, että hänen syntymästä on niin kauan aikaa. Vietimme samana päivänä tytön rippijuhlia ja ne pidettiin mökillä. Se oli ihan huippu ratkaisu, vaikka sää ei niin suosinut. Vietettiin miehen kanssa 10v hääpäivää, yhteisiä vuosia on koossa jo 18!

Hieman alkoi kaivata sitä normaalia arkea ja normaalia elämää kaiken koronan keskellä, kun kirjoitin kuinka vuosi sitten kaikki oli helppoa ja huoletonta. Siihen kun vielä joskus päästäisiin. Kirjoitin jälleen lapsiluvusta, tykkään näköjään siitä aiheena. Myönsin myös olevani sokerikoukussa, ja ehkä se nyt on kuitenkin jo helpottanut tuosta, ainakin luulen niin.

hääpäivä

Syksy/talvi 2020

Syyskuussa kirjoittelin syntymäkuukausista, kun meillähän ei kukaan perheessä ole syntynyt syksyllä. Muistuttelin myös siitä, kuinka jokainen perhe tietää mikä on omalle perheelle paras tapa toimia ja neuvojien neuvoista kannattaa poimia vaan ne jotka voisi ehkä toimia oman perheen kanssa. Migreenikin teki paluun ja sitä vaivaa ei todellakaan ole ollut ollenkaan ikävä.

Kirjoittelin myös siitä, kuinka olen jaksanut aloittaa vauvavuoden aina vain alusta uudelleen, lisäksi käsityöinnostuksestani, joka tällä hetkellä on muuten taas tauolla ja uutta intoa odotellessa ja meidän silloisista hulinaöistä.

Lokakuussa Viisi tyttöä ja kaksi poikaa -postauksessani kyselin millaisia perheitä teiltä löytyy. Kiva kuulla aina lukijoiden perheistä. Kerroin omia fiiliksiä äitiydestä tai lähinnä siitä, kuinka se on välillä ihan hemmetin vaikeaa. Vauva täytti kahdeksan kuukautta ja yöllä ei silloin nukuttu. Mahtoikohan ryömimään oppimisella olla osuutta siihen? Vauvatarvikkeiden hankinnastakin tuli kirjoiteltua. Meidän perheen ruokailusta on kyselty paljon ja siitä kirjoitin postauksen. En todellakaan rakasta tehdä ruokaa, tykkäätkö sinä?

Marraskuussa ajatuksissa oli keinot, joilla jättää yöimetykset pois. Muistuttelin, kuinka sun vauva on juuri sopivan kokoinen. Tämä ajatus lähti siitä, kun taas sai kuulla arvostelua vauvojen koosta. Jokainen on just hyvä sellaisena kuin on. Vastasin myös kysymykseen, miksi parivuotiaamme nukkuu edelleen kanssamme samassa huoneessa. Tuli kerrottua meidän perheen iltarutiineista sekä millaisia hetkiä rakastan ihan tavallisessa arjessa.

Jätettiin onnistuneesti myös ne yöimetykset pois. Kirjoittelin ylös ensimmäisen sekä toisen yön kuulumiset sekä kolmannen ja neljännen yön tapahtumat. Yöt on meillä rauhoittuneet huimasti, mikä on niin loistava juttu.

Joulukuussa kirjoittelin äitiysloman loppumisesta ja siitä, kuinka meillä alettiin nukkua täysiä öitä alle kymmenessä yössä. Pohdin joululahjojen hankintaa, kun joskus se voi olla hankalaa ja kerroin olevani välillä väsynyt someen, tai somemaailmaan. Toivoteltiin joulu tervetulleeksi ja meidän vauva täytti jo kymmenen kuukautta, kääk kohta hän on jo vuoden! Kerroin teille myös meidän vauvan ensimmäisestä joulusta.

Siinä olisi vuosi 2020 paketissa. Tämän vuoden kohokohdat oli ehdottomasti vauvan syntymä ja esikoisen rippijuhlat. Ollaan oltu onnekkaita ja saatu elää tämä hullunkurinen vuosi vaaleanpunaisessa vauvakuplassa. Toivotaan, että vuosi 2021 johdattaisi meidät lähemmäs sitä normaalia arkea.

Oikein ihanaa uutta vuotta 2021 juuri sinulle ja toivottavasti kurkistelet blogiini vielä jatkossakin.
Meitä voi seurata myös instagramissa.

Jaa oma kokemuksesi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Kaupallinen yhteistyö

Terhi

Terhi

Blogia kirjoittaa kahdeksan lapsen äiti, jonka elämästä ei halauksia, rakkautta, vauhtia, meteliä, sosetta tai sotkua puutu. Lapset syntyneet 2005, 2009, 2010, 2013, 2015, 2018, 2020 ja 2022.

Tervetuloa mukaan!

Voit ottaa yhteyttä myös sähköpostilla
aitijamelukylanlapset@gmail.com

Arkisto

X